Varhaiskasvatuksesta lapsi saa laaja-alaiset taidot muuttuvaan maailmaan – tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

Varhaiskasvatuksesta lapsi saa laaja-alaiset taidot muuttuvaan maailmaan – tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

(Kirjoittaja Sara Knuuti on psykologi, Murujen osakas ja henkilöstövastaava.)

Suomen päiväkotitoiminnan runkona on valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma. ”Vasu-keskustelut” oman lapsen kasvusta ja kehityksestä ovat huoltajille tuttuja, mutta harva on ehkä perehtynyt asiaan perusteellisemmin. Muruissa kasvatustyö tuodaan vanhemmille näkyväksi Kindiedays-sovelluksella, jolla henkilökunta viestii päivittäin: suloisia valokuvia kasvot mustikassa, mutta myös tietoa, kuinka toiminta on liittynyt ”vasuun”. Opetus- ja kasvatusalalla päiväkodista lukioon painotetaan laaja-alaisen osaamisen tavoitteita. Yksi tapa myötävaikuttaa näiden taitojen kehittymiseen on tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Tässä jutussa haastattelen psykologi ja kirjailija Kirsi Sjöblomia, joka on kirjoittanut päiväkotienkin käyttöön kirjan Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat – mindfulness-satuja ja -harjoituksia.

Muruissa viestitään huoltajille Kindiedays-sovelluksella varhaiskasvatuksen sisällöistä.

Maailma muuttuu nopeasti, eikä diginatiivien jälkeläistemme työelämä tule muistuttamaan omaamme: se tulee rakentumaan laajojen yhteistyökuvioiden ja verkostoälykkyyden varaan. Staattiset tiedot ja taidot eivät enää niinkään ole tarpeen, kun kaikki tieto on välittömästi saatavilla. Sen sijaan yksilön tulee osata hallinnoida työntekoaan ja palautumistaan, huolehtia itsestään ja arjestaan, sekä rakentaa onnistunutta yhdessä tekemistä muiden ihmisten kanssa. Mikäli tulevaisuus herättäisi vanhemmissa huolta lapsensa pärjäämisestä, ei hätää: tässäkin suurin viisaus on lähestyä kokonaisuutta yksi ajankohtainen(!) pala kerrallaan. Jo päiväkodista alkaa lempeä valmistautuminen itsetuntemuksen kautta hyviin ihmissuhteisiin ja ymmärrykseen omasta tavasta olla. Tavoitteena ei suinkaan ole taaperoiden tiukka treenaaminen huippusuoriutujiksi, vaan päinvastoin runsaan ajan antaminen leikkimiselle, hitaalle olemiselle, itsensä kuuntelemiselle ja reagointitapojensa oivaltamiselle. ”Jokainen on omanlainen!”, tiesikin 3-vuotias murulainen jo perustella leikkivalintojaan.

Pikkumulperi ja tietoinen läsnäolo varhaiskasvatuksessa

Kirsi Sjöblom, olet kirjoittanut kirjan Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat – mindfulness-satuja ja – harjoituksia. Mikä Pikkumulperi on?

”Pikkumulperi on sellainen ihan omanlaisensa pieni olento. Vaikka kirjailija lähettää ajatuksensa maailmalle omien ideoidensa saattelemana, on tärkeää, että lukijalle ja kokijalle jää omaa tilaa kuvitella. Tarinoiden avulla voi oivaltaa asioita eri tavalla kuin analyyttisen pohdiskelun kautta; kokemuksellisuudella voi joskus olla vahvempikin merkitys, kuin vaikkapa tavoitteellisella opiskelulla. Kirjassani eri elementit täydentävät toisiaan ja siinä toimii monikanavaisuus, eli kaunokirjallinen teksti, kuvat, äänitteet ja harjoitukset kytkeytyvät toisiinsa. Kirjassa on myös taustatieto-osuus. Milja Laineen hieno kuvitus on herättänyt hahmot eloon, mikä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lukijasta on kyse.”

”Pikkumulperi henkäisee ja miettii: jo se, että äiti sanoi pelon ääneen, helpotti oloa. Pelko ei ollut enää aivan niin pelottavaa. Kun sillä oli nimi ja se huomattiin, se vaimeni hiukan ja muutti muotoaan.” (Sjöblom 2018, s. 53)

Mitä ”tietoinen hyväksyvä läsnäolo” käytännössä tarkoittaa ja miten sitä selittäisi lapselle?

”Sillä tarkoitetaan huomion tarkoituksellista suuntaamista nykyhetkeen juuri sellaisena kuin se on. Vaikka länsimaisina ihmisinä usein lähestymme harjoitusta jonkin asian tekemisenä, tässä tapauksessa se on enemmänkin tekemisestä irti päästämistä, asettumista levähtämään tähän hetkeen. Voi ajatella, että lapsilla taito olla läsnä tässä hetkessä on jopa hyvin luontaista. He ovat tarkkoja huomaamaan vaikkapa metsän tuoksuja ja ääniä, ja osaavat senkin, että huomaaminen sinänsä on arvokasta – asioita ihmetellään ihan vain ihmettelyn ilosta. Tarkoituksena ei siis ole saada aikaan mitään, ei edes rentoutumista. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että pyritään suhtautumaan kaikkiin kokemuksiin avoimesti ja uteliaasti, ja päästämään irti arvottamisesta, onko joku juttu hyvä tai huono. Pikkumulperi-kirja tarjoaa kotien, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen käyttöön käytännönläheistä materiaalia, jonka avulla voi tutustua tietoiseen läsnäoloon ja sen harjoittamiseen.”

Olet tulevaisuuden työelämätaitoihin, motivaatioon ja hyvinvointiin erikoistunut psykologi ja filosofian tohtori, kouluttaja, aineenopettaja, jooga- ja meditaatio-ohjaaja. Olet työskennellyt muun muassa lastenpsykiatrialla ja ohjannut tunnetaitoryhmiä. Kuinka kuvailisit omaa polkuasi Pikkumulperin luo?

”Ensimmäinen tarina lähti syntymään oikeastaan aika odottamattomana sivutuotteena, kun kävin kolmivuotista Viita-akatemian kirjoittajakoulua. Ajattelen, että kirjoihin ammentuu koko siihen asti eletty elämä; fiktiivistenkin tekstien ja kuvitteellisen maailman rakennusaineena ovat paitsi kirjoittajan omat kokemukset ja henkilöhistoria, myös se tarinoiden ja sanojen maailma, jota hän on elämänkaarensa aikana lukenut. Myös ammatillisesti kirjassa yhdistyy moni erilainen tontti: kaunokirjallisuus, tietoisen läsnäolon, joogan ja vapaan tanssin ohjaaminen, opettaminen, sekä tutkimus. Olin tutustunut tietoisen läsnäolon harjoittamiseen jo vuosien ajan ja kokenut sen melkeinpä mullistavaksi hyväksi voimavaraksi omassa elämässäni. Kaunokirjallisuus ja kirjoittaminen on puolestaan ollut suuri intohimoni ja lähellä sydäntäni aina.”

Kirsi Sjöblom (Kuva: Kristina Tsvetkova)

Kirjoitat, että rohkaisemalla lasta havainnoimaan omaa olotilaansa ja tarpeitaan tuetaan autonomiaa, motivaatiota ja itsesäätelyn taitojen kehittymistä. Kuinka perustelisit tätä skeptikoille; mitä hyötyä lapsen kasvulle voi olla hetken pysähtymisestä?

”Aika keskeinen juttu on sellainen paradoksi, kun usein ajattelemme kiireen keskellä, että töitä pitää tehdä yhä tiiviimmin, jotta ne ehtisi saada valmiiksi. Nykyään on kuitenkin paljon tutkimustietoa siitä, että töiden etenemisen kannalta olennaista onkin esimerkiksi säännölliset mikrotauot. Palautuminen jo työpäivän aikana tukee hyvinvointia ja tuottavuutta pitkällä tähtäimellä. Kuitenkin sen sijaan, että arvottaa pelkästään pysähtymisen hyötyä ja tuloksia, haluaisin nostaa esille sen arvon sellaisenaan: ilman taitoa olla läsnä nyt, elämän hetket menevät autopilotilla ohi, kun oma mieli matkustelee menneessä tai tulevassa. Ihan elämänlaadun kannalta, juuri nyt tapahtuu jotain tärkeää.”

Voiko Pikkumulperin harjoitteita alkaa tehdä kotona lapsen kanssa, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan mindfulnessista?

”Kirja on rakennettu niin, että se alkaa helpoilla harjoitteilla ja etenee siitä, joten aivan hyvin aikuinen ja lapsi voivat aloittaa tutkimusmatkansa yhdessä. Tärkeää on, että tilanne on turvallinen ja vapaaehtoinen. Aikuisen on hyvä ennakkoon tutustua lyhyisiin harjoitusohjeisiin, jotka auttavat pääsemään alkuun. Lapsen tulee saada itse päättää, osallistuuko ja miten osallistuu. Jos esimerkiksi paikallaan rentoutuminen ei tunnu hyvältä, voi luonnossa oleminen tai seisten tehtävät harjoitteet soveltua paremmin. Harjoitus voi myös alkuun olla hyvin lyhyt. Pääasia, että kokemus on myönteinen.”

Olet tehnyt väitöskirjan aiheesta miten tukea työntekijöiden hyvinvointia ja tuottavuutta nykypäivän työelämässä, jossa suuri osa työstä on tietointensiivistä, digitaalisesti välittyvää ja monesta fyysisestä paikasta käsin tehtävää. Työssäsi todetaan esimerkiksi, että etätyö edellyttää itseohjautuvuutta ja itsesäätelyn taitoja. Kuinka näkisit tämän aihepiirin kytkeytyvän Pikkumulperin sanomaan? Minkälaisia työelämätaitoja sinusta nykyisille päiväkoti-ikäisille tulisi opettaa?

”Ajattelen, että ne liittyvät paljon yhteen ja ilmiöt ovat monelta osin samoja lapsilla ja aikuisilla. Tietoisen läsnäolon taidot ovat nykytiedon valossa hyvä menetelmä oman mielen huoltamiseen ja tuki myös itsesäätelyn taitojen kehittymiseen. Olen juuri ollut tuottamassa sisältöä Terve Oppiva Mieli -hankkeen Läsnäoleva johtaja-koulutuksessa, jossa koulutetaan tietoisuustaitoja opetus- ja kasvatusalan johtajille, kuten päiväkodinjohtajille ja rehtoreille. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaiset laaja-alaiset taidot ovat siis juuri niitä, joita tulevaisuudessa ja jo nykypäivän työelämässä hyödynnetään.”

Mitä erityistä haluaisit sanoa varhaiskasvattajille?

”Aivan ensimmäisenä, että he tekevät valtavan tärkeää työtä ja ovat oman alansa asiantuntijoita! Kun toimii sellaisessa roolissa, jossa on niin vahvasti tukemassa pieniä ihmisiä, olisi tärkeää muistaa antaa myös itselleen sitä hyvää, jota antaa muille. Lasten hyvinvoinnin ja kasvun näkökulmasta nostaisin tärkeänä esille päiväkodin ilon ja myönteisen draivin. Kun lapsilla on kokemus oppimisen ilosta, omasta toimijuudesta ja osallisuudesta jo päiväkotiajalta, motivaatio ja työn imu on luontevampi löytää myös myöhemmällä koulupolulla ja aikuisena.”

Kindiedays kilahtaa jälleen ja Muruista tulee perheille tietoa päivän touhuista:

”Meillä Muruissa kannustetaan lapsia, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Haluamme olla turvallinen alusta kaikkien tunteiden näyttämiseen ja käsittelemiseen. Tunteet ovat vahvasti osana meidän arkea ja käsittelemme tunteita niiden noustessa pintaan sekä erilaisten tunnemateriaalien avulla tuokioissa. Tänään tutkimme erilaisia tunnekuvia ja liikuimme tunteiden mukaan. Pohdimme millaista olisi vihainen, ujo, iloinen tai surullinen liike. Liikkuuko väsynyt ollenkaan? Lapset eläytyivät upeasti ja kertoivat vielä mikä eläin heille tuli tunteista mieleen. Liikuimme kuin tiikeri ja karhu, vihaisena. Laiskiainen oli väsynyt, lintu iloinen, apina hullunkurinen ja ujous nimettiin hiireksi.”

Pikkumulperi kannattaa kutsua piipahtamaan jokaisessa kodissa ja päiväkodissa! Kirja on mukana mm. Suomen Kuvalehden lastenkirjasuosituksissa ja Opetushallituksen varhaiseen kielen kehitykseen liittyvässä Kielten rikas maailma -materiaalissa. Se myös valittiin mukaan Suomen Vanhempainliiton järjestämään Kiedo meidät tarinaan -kampanjaan, jonka toteuttajina olivat Jyväskylän yliopisto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Niilo Mäki Instituutti ja Suomen Kulttuurirahasto.

Kirjan tilaus täältä.
Esimerkkiharjoitteet:
1. Perillä tässä – Rentoutuminen
2. Hengitysharjoitus: kiihtyneen kehon ja mielen rauhoittaminen 

Lähteet:

https://www.sttinfo.fi/tiedote/etatyo-vaatii-itseohjautuvuutta-osa-tarvitsee-tukea-uusien-tyoelamataitojen-oppimiseen?publisherId=3747&releaseId=69882107 (haettu 10.10.2020)

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunitelman perusteet 2018. Helsinki. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Sjöblom, Kirsi (2018). Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat. Mindfulness-satuja ja -harjoituksia. PS-Kustannus, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Sjöblom, Kirsi (2020). Flourishing in 21st century workplaces: How to support knowledge workers’ productivity and well-being in modern environments. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/314728 (haettu 10.10.2020)

Planerar du att återvända till arbetet och barnen börjar på dagis?

Planerar du att återvända till arbetet och barnet börjar på dagis?

Lue juttu myös suomeksi!

(Denna berättelse skrevs av Outi Määttä, mamma till tre barn i dagisåldern och medgrundare av Muru. Innehållet i texten har konstruerats och kommenterats av Mona Harki, förskolelärare och biträdande chef för dagiset, samt Maarit Jaakkola, förskolelärare och förskoleverksamhetschef.)

Att återvända till arbetet efter föräldraledighet väcker många tankar och känslor. Tillfället väljs till en tid som är lämpligt för barnet, föräldrarna, arbetsgivaren eller kanske för en karriärförändring. Förutom praktiska frågor, snurrar många tankar och känslor i föräldrarnas huvud: Hur kan mitt barn klara sig utan mig? Vad har hänt med min karriär och mina yrkeskunskaper under min frånvaro? Tar jag som förälder rätt beslut? Hur fungerar en ny typ av vardag? Hur orkar vi? Å ena sidan kan en förälder längta efter att få utmana hjärnan, ta sig ur collegebyxorna och efter en ostörd lunch, men å andra sidan har de lugna ögonblicken i barnets vardag och kärleksfyllda kramar varit de mest underbara i världen.

Den stora frågan i denna ekvation är, vad är det bästa dagiset för att ta hand om mitt barn? Viktigast av allt är att föräldern vet att deras barn är i en säker och pålitlig miljö med bekanta pedagoger.

När du väljer ett dagis är det bra att vara uppmärksam på vissa saker utöver de grundläggande sakerna (storlek, plats och funktion). Hur är mottagningen? Har pedagogerna tid att bemöta dig och ditt barn? Är dagisatmosfären lugn? Det är värt att fråga hur dagsrytmen på dagiset är uppbyggd och vilken typ av frågor som har tagits upp i förskoleundervisningen på sistone. Det kan också vara aktuellt att tänka på en situation där syskon i olika åldrar skulle vara på dagis tillsammans.

Ett barn kan gå i samma dagis i upp till fem år och familjen kan vara dagisskund i mer än ett decennium. Under den tiden läggs grunden för barnets lärande, självkänsla och självbild samt interaktionsförmåga.

Hur går det till att börja på dagis?

Förbered dig på en introduktionsperiod när dagis börjar. Tiden som behövs för introduktionen är väldigt individuell – en dag eller två räcker för ett barn, ett annat behöver en vecka.

Introduktionen påbörjas tillsammans med barnets vårdnadshavare, ett steg i taget. Den första dagen vänjer sig barnet, på förmiddagen, vid pedagogerna och de andra barnen som leker, inomhus eller utomhus. Efter det är det bra att åka hem för lunch och en tupplur. Nästa dag kan redan vara längre, inklusive lunch och eventuellt en tupplur.

“Jag minns väl den galna känslan när dagisläraren sa,” åk hem, nu är det en bra tid “. Bedövad lämnade jag mitt barn för att leka med nya vänner, gick bort från dagis och kände mig konstig – som om mina händer var tomma och något riktigt viktigt hade glömts bort. Några timmar senare fick jag ett meddelande med ett foto av mitt barn som sov. ”

Det finns alltid en bra dialog mellan pedagogerna och vårdnadshavare om vad som verkar vara den bästa lösningen för barnet. Förtroendeförhållandet mellan barnet och förskoleläraren börjar fördjupas och barnet lär sig att lita sig till förskolevuxna när deras egen vårdnadshavare inte är närvarande.

På dagis är barnet förmodligen för första gången medlem i en grupp av barn. Föräldern kan tänka på hur barnet klarar sig med olika människor. Kompetenta förskolelärare betraktar barnet som en individ i gruppen. Genom att de lär känna barnet lär de sig även om varje barns styrkor och intressen.

När du först lämnar ditt barn på dagis kan separationsmomentet vara svårt och det kan komma tårar. Låt inte det skrämma dig, även om situationen kan verka besvärlig. I dessa situationer kan vårdnadshavaren stödja byggandet av barnets känsla av trygghet genom att agera målmedvetet och konsekvent i överlämningen av barnet till förskoleläraren med ett tydligt hejdå. På det här sättet visar vårdnadshavaren barnet att han eller hon litar på förskolelärarna, och att du också mitt barn kan lita på dem. Ibland kan separationen vara svårare för föräldrarna än för barnet. 🙂

”Alla mina barn har tagit olika tid på att vänja sig vid dagis. Ett grät aldrig efter mig, det tredje i många veckor. Lyckligtvis fick armarna från pedagogerna och närvaron av äldre syskon alltid barnet att sluta gråta. Nyfikenhet att involvera sig i aktiviteterna med vänner lockade även alltid. ”

Förändrad vardag

Som erfarenhetsexpert kan jag med  en djup röst (och en glimt i ögonvrån) garantera att arbetsvardagen är annorlunda före och efter man har fått barn. Arbetsdagens hastighet kommer sannolikt att intensifieras. På eftermiddagen tickar klockan snabbt, eftersom förskolans stängande port redan är i åtanke. Många föräldrar störs av en känsla av otillräcklighet när de är borta från barnet och samtidigt känner de sig mindre investerade i arbetet än tidigare. Åtminstone jag, författaren till detta blogginlägg, lärde mig bara färdigheterna att prioritera i arbetet, fokusera på det väsentliga och leda mig själv först efter att fått barn. Lyckligtvis är ”känslor av dålighet” ofta bara personens egna upplevelser, och dessa tankar delas inte av barnet eller arbetsgivaren.

”Jag letade noggrannt efter en lämplig plats att ta hand om min förstfödda när det var dags att återvända till jobbet. Mitt val föll på det dagis, där jag redan vid dörren fick en varm känsla och verksamheten höll hög kvalitet. Snart märkte jag en förändring i vardagens rytm. Jag lät inte dagarna bli långa längre och gjorde inte “ännu den här saken”,  locket till den bärbara datorn stängdes exakt kl. 16.00. “

Många föräldrar tycker att bästa tiden på dagen är på eftermiddagen när man hämtar barnet från dagiset. Och det är definitivt det bästa ögonblicket på dagen för ett barn. Det är viktigt att föräldern lämnar telefonen i bilen och möter barnet med närvaro och lyssnar. Dagens nyheter utväxlas med förskolelärarna, och man lyssnar på det barnet har att säga.

”Mina barn känner igen vår bil på ett överraskande långt avstånd! Den lilla blå karaktären som är och leker vaknar till och springer med glädje mot grinden. Ingenting är underbarare än ett ivrigt mamma-rop och ett lyckligt barn som klänger sig fast runt halsen. ”

Det finns inget rätt sätt att göra saker eller en rätt ålder när ett barn ska börja dagis. Familjer och barn är individer och pedagogerna vet hur man kan stödja familjen beroende på situationen. Kunnig personal är intresserad av klientfamiljernas helhet och strävar efter att stödja familjer i alla situationer. Öppenhet och ärlighet är viktiga värden. I en bra interaktion behöver föräldern aldrig tänka på om de vågar berätta om detta.

Lyckliga barn växer upp i lyckliga familjer och varje familj hittar sin egen balans.

Börja dagis

Suunnitteletko päivähoidon aloittamista ja töihin paluuta?

Suunnitteletko päivähoidon aloittamista ja töihin paluuta?

Läs texten även på svenska!

(Tämän jutun on kirjoittanut Outi Määttä, kolmen päiväkoti-ikäisen äiti ja Murujen toinen perustaja. Tekstin sisältöä on rakentanut ja kommentoinut Mona Harki, varhaiskasvatuksen opettaja ja päiväkodin varajohtaja, sekä Maarit Jaakkola, varhaiskasvatuksen opettaja ja päiväkodinjohtaja.)

Töihinpaluu vanhempainvapaan jälkeen herättää monia ajatuksia ja tunteita. Ajankohta haarukoituu hetkeen, joka on sopiva lapselle, vanhemmille, työnantajalle tai jopa uramuutokselle. Käytännön kysymysten lisäksi vanhemman päässä myllertävät isot tunteet: Miten lapseni pärjää ilman minua? Mitä uralleni ja ammatilliselle osaamiselleni on tapahtunut poissaoloni aikana? Teenkö vanhempana oikean ratkaisun? Miten uudenlainen arki järjestyy? Miten jaksamme? Toisaalta vanhempi voi janota päästä haastamaan aivojaan, pois collegehousuista ja häiriöttömälle lounaalle, mutta toisaalta vauva-arjen kiireettömät hetket ja rakkaudentäyteiset sylittelyt ovat olleet ihaninta maailmassa.

Tässä yhtälössä valtavan suurena kysymyksenä on, mikä on lapselleni paras hoitopaikka? Tärkeintä on, että vanhempi tietää lapsensa olevan turvallisessa, luotettavassa hoivassa, tuttujen varhaiskasvattajien kanssa.

Päiväkodin valinnassa on hyvä kiinnittää perusasioiden (koko, sijainti ja toiminta) lisäksi huomiota tiettyihin asioihin. Minkälainen on vastaanotto? Kohtaavatko varhaiskasvattajat sinut ja lapsesi kiireettä? Onko päiväkodin tunnelma rauhallinen? Kannattaa kysellä miten päiväkodin päivärytmi rakentuu ja minkälaisia asioita varhaiskasvatuksessa on viime aikoina nostettu esille. Voi olla, että on tarpeen myös ajatella tilannetta, jossa eri-ikäiset sisarukset olisivat päiväkodissa yhdessä.

Lapsi voi käydä samaa päiväkotia jopa viisi vuotta ja perhe olla päiväkodin asiakas yli vuosikymmenen. Tuona aikana luodaan perusta kaikelle lapsen oppimiselle, itsetunnolle ja minäkuvalle, sekä vuorovaikutustaidoille.

Miten sujuu päivähoidon aloittaminen?

Päivähoitoa aloittaessa varaudutaan tutustumisjaksoon. Tutustumiseen käytettävä aika on hyvin yksilöllinen – toiselle lapselle riittää päivä tai kaksi, toinen tarvitsee viikon.

Tutustuminen aloitetaan lapsen huoltajan kanssa pienin askelin. Ensimmäisenä päivänä lapsi totuttelee aamupäivän ajan varhaiskasvattajiin ja muihin lapsiin sisällä ja ulkona leikkien. Sitten onkin hyvä palata kotiin lounaalle ja päiväunille. Seuraava päivä voi olla jo pidempi sisältäen lounaan ja mahdollisesti päiväunetkin.

”Muistan hyvin sen hullun tunteen, kun päiväkodinjohtaja sanoi, että ”lähde vain, nyt on hyvä hetki”. Hölmistyneenä jätin lapseni leikkimään uusien kavereiden kanssa, kävelin pois päiväkodilta ja olo oli outo – kuin kädet olisivat olleet typötyhjät ja jotain tosi tärkeää olisi unohtunut. Parin tunnin päästä sain viestin, jossa oli valokuva sikeässä unessa olevasta lapsestani.”

Varhaiskasvattajien ja huoltajien välillä käydään aina hyvä dialogi siitä, mikä lapselle vaikuttaa parhaalta ratkaisulta. Lapsen ja varhaiskasvattajan välinen luottamussuhde alkaa syventyä, ja lapsi oppii turvautumaan päiväkodin aikuisiin, kun oma huoltaja ei ole paikalla.

Päiväkodissa lapsi on todennäköisesti ensimmäistä kertaa lapsiryhmän jäsen. Vanhempaa voi mietityttää, kuinka lapsi pärjää erilaisten ihmisten kanssa. Osaavat varhaiskasvattajat huomioivat lapsen yksilönä ryhmässä. Tutustumisen kautta opitaan tuntemaan jokaisen lapsen vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet.

Kun ensimmäisen kerran jättää lapsen päiväkotiin, voi eron hetki olla vaikea ja itkuinenkin. Sitä ei kannata säikähtää, vaikka tilanne voikin tuntua hankalalta. Näissä tilanteissa huoltaja voi tukea lapsen turvallisuudentunteen rakentumista siten, että toimii määrätietoisesti ja johdonmukaisesti jättäessään lapsen varhaiskasvattajille ja sanoo reippaasti hei-heit. Näin huoltaja osoittaa lapselle, että luottaa varhaiskasvattajiin, ja sinäkin lapseni voit luottaa heihin. Joskus ero voi olla vaikeampi vanhemmille kuin lapsille. 🙂

”Kaikki lapseni ovat vaatineet eri ajan tottuakseen päiväkotiarkeen. Yksi ei itkenyt perääni koskaan, kolmas monta viikkoa. Onneksi varhaiskasvattajien sylit ja vanhempien sisarusten läsnäolo saivat aina itkun loppumaan. Uteliaisuus liittyä mukaan kavereiden toimintaan tempaisi lapsen mukaansa.”

Muuttunut arki

Kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä (ja pilke silmäkulmassa) voin taata, että työarki ennen ja jälkeen lapsen on erilainen. Työpäivän tahti todennäköisesti tiivistyy. Iltapäivällä kelloa tulee vilkuiltua ahkerasti, sillä päiväkodin portti on jo mielessä. Useaa vanhempaa vaivaa riittämättömyyden tunne, kun on pois sekä lapsen luota, että tuntee panostavansa töihin vähemmän kuin ennen. Ainakin minä, tämän blogitekstin kirjoittaja, opin vasta lasten saamisen myötä todellisen työn priorisoinnin, olennaiseen fokusoimisen ja itseni johtamisen taidot. Onneksi ”huonouden tuntemukset” ovat usein vain henkilön itsensä kokemuksia, eikä näitä ajatuksia jaa lapsi eikä työnantaja.

”Etsin todella tarkkaan sopivaa hoitopaikkaa esikoiselleni, kun töihin paluun aika koitti. Valintani osui päiväkotiin, jossa heti ovella tuli lämmin olo, ja toiminta oli laadukkaan oloista. Pian huomasin arjen rytmin muuttuneen. En venyttänytkään päiviä ja tehnyt ”tämän jutun vielä loppuun”, vaan läppärin kansi sulkeutui tasan klo 16.”

Monien vanhempien mielestä lasten hakeminen iltapäivällä päiväkodista on päivän paras hetki. Ja ehdottomasti se on päivän paras hetki lapselle. On tärkeää, että vanhempi jättää puhelimen autoon ja kohtaa lapsen läsnä ollen ja kuunnellen. Varhaiskasvattajien kanssa vaihdetaan päivän kuulumiset, ja kuullaan mitä lapsella on kerrottavana.

”Lapseni tunnistavat automme jo hämmästyttävän kaukaa! Leikkien tohinassa oleva pieni sininen hahmo valpastuu, ja lähtee ilosta kiljuen juoksemaan kohti porttia. Mikään ei ole ihanampaa, kuin innokas Äitiiii-huuto ja kaulaan kapsahtava onnellinen lapsi.”

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita tai yhtä oikeaa ikää, jolloin lapsen kannattaa aloittaa päivähoito. Perheet ja lapset ovat yksilöitä, ja varhaiskasvattajat osaavat tukea perhettä tilanteen mukaan. Osaava henkilökunta on aidosti kiinnostunut asiakasperheiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja pyrkii tukemaan perheitä kaikissa tilanteissa. Avoimuus ja rehellisyys ovat ensisijaisen tärkeitä arvoja. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vanhemman ei tarvitse kertaakaan miettiä, kehtaanko kertoa tästä.

Onnelliset lapset kasvavat onnellisissa perheissä, ja jokainen perhe löytää oman yksilöllisen tasapainonsa.

Muksubussit mahdollistavat lasten rikkaan ja monipuolisen ulkoilun ja retkeilyn

Muksubussit mahdollistavat lasten rikkaan ja monipuolisen ulkoilun ja retkeilynP

Päiväkoti Murut Haukilahdessa on liikkuvainen päiväkoti. Jo perustamisvaiheessa oli selvää, että päiväkoti haluaa ulkoilla ja retkeillä paljon, ja tarjota siten lapsille elämyksiä ja rikasta pedagogista sisältöä. Muruilla onkin kaksi suorastaan nerokasta kulkuvälinettä; Muksubussit, jotka ovat kaikkien lasten ykkössuosikit!

Päiväkodin pienten lapsiryhmä hyödyntää päivittäin näitä sähköavusteisia polkupyöriä, joihin kumpaankin mahtuu kuusi pientä matkustajaa. Iloisen väriset pyörät ja lasten riemunkiljahdukset nostavat hymyn jokaisen ohikulkijan kasvoille.
Päiväkodinjohtaja Maarit Jaakkola kertoo, että Muksubussit ovat lapsille todellinen hitti. Retkipäivä on aina paras päivä. Eteinen on täynnä innokkaita kypäräpäitä, ja lapset saavat itse vaikuttaa siihen, mihin retkikohteeseen tällä kertaa matkataan.
”Muksubussit ovat lapsille hurjan tärkeät. Eräänkin kerran Murujen piha oli täynnä surullisesti itkeviä lapsia, kun bussit nostettiin pakettiautoon mennäkseen pariksi päiväksi vuosihuoltoon.”

Liikkumiseen yhdistetään pedagogista sisältöä

Muksubusseilla eli muksareilla liikkumiseen yhdistetään luontevasti pedagogista sisältöä.
Matkan varrella opetellaan matematiikkaa kuin itsestään, kun lasketaan montako autoa tien varrella on pysäköitynä, tai lasketaan jopa vain sinisiä tai punaisia autoja. Myös luonto tulee lähemmäksi ja busseilun lomassa lapset tunnistavat mielellään esimerkiksi syksyn kauniisti värjäämiä puita, kuten pihlajat, koivut ja vaahterat.

Liikennekasvatus saa konkretiaa, kun liikennesääntöjä harjoitellaan yhdessä; katsotaan vasemmalle ja oikealle, mietitään saako mennä suojatien yli. Varhaiskasvattajat näyttävät käsimerkkiä ja sanottavat tekemistä.
Ryhmässä liikkuminen edellyttää, että lapset huomioivat toisensa, odottavat vuoroaan, eivät töni tai potki toisiaan. Kaikilla on hyvä ja turvallinen olla, kun liikutaan toiset huomioiden.

Iloa kaikkien päivään

Varhaiskasvatuksen opettaja Mona Harki kertoo, että Muksubusseilla on vaikea liikkua herättämättä positiivista huomiota. Päiväsaikaan kaduilla vastaan tulevat vanhukset pysähtyvät ihastelemaan värikästä ja iloista joukkoa. Lapset aina vilkuttavat vastaantulijoille ja huikkaavat tervehdykset ja kuulumiset. ”On ihana nähdä, miten voimme tuoda iloa toisten päivään!”

Ja hauskaa on myös varhaiskasvattajilla. Eräänä päivänä varhaiskasvatuksen erityisopettaja Minna Kankaanpää kiiruhti sisältä ulos kovan huudon hälyttämänä peläten hätätilannetta, mutta lapset siellä vain innoissaan nostivat tunnelmaa busseissa odottaen jo starttia retkelle.
Löytyypä Muruista myös lapsi, jonka lähestulkoon toinen sana ”äidin” jälkeen oli ”mktubtti”.

”Pyöräily on tosi mukavaa ja kevyttä, paitsi jos on unohtanut ladata akut.” nauraa Mona. ”Ja ennen kaikkea tärkeintä on turvallisuus. Kaikilla lapsilla on omat kypärät ja turvavyöt, vauhti on maltillinen, ja Muksubussi on tukeva ja turvallinen kulkuväline.”

Monipuoliset mahdollisuudet helposti saavutettavana

Lapsilla on monta eri suosikkokohdetta; Mellstenin ranta, Niittykummun leikkipaikan maatrampoliini ja Niittykummun paloasema, Sorsapuiston kiipeilyseinä jne. Jokaisella leikkipaikalla ja puistolla on se jokin oma ominaisjuttunsa, joka tekee siitä lapsille tärkeän.

Muksubussien ansiosta päästään muutamassa minuutissa todella kauas. Siirtymiseen ei mene aikaa, vaan lapset pääsevät nopeasti kohteeseen, jossa päästään itse asiaan, eli motoriseen harjoitteluun ja yhdessä tekemisen riemuun.

Muksubussit ovat olleet meille valtava lisäarvo etenkin retkeilyn ja liikkumisen kannalta”, toteaa Maarit lopuksi. Muksubussit ovat oleellinen osa Muruja.

Muksubussit on Muruille toimittanut kempeleläinen Muksubussi Oy. Murujen bussien visuaalisesta ilmeestä vastaa Elina Hulkkonen.

Ihmiset Päiväkoti Murujen kulissien takana

Murujen osakkaat vasemmalta: Sara, kaksi perustajaa Maarit ja Outi, Jarkko, Jussi ja Antti
Kuvaaja: Selviää lopussa

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista. 
Aherruksesta, nauruista ja loputtomista uusista ideoista. 
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

Kiitos henkilökunnalle syntyy Outin keittiössä

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Kokouksista, halauksista, rohkeista puheeksi ottamisista.
Kiitoksista, juhlinnoista, ”kaikkien projektien projekteista”.
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

Kun projekti-ideat eivät ota loppuakseen!

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Exceleistä, etanoista, samppanjasta ja sammakoista.
Idealisteista, realisteista sekä niiden toteuttajista.  
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

Henkilökunta on jokaisen päiväkodin aarre! <3

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Sirkkeleistä, pensseleistä, useista diplomi-insinööreistä.
Psykologista, varhaiskasvattajasta, koiran häntätupsukoista.
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Äärimmäisestä vakavuudesta ja joskus täysin ranttalista.
Slackissa* öiden pikkutunneilla, monista, monista jutusteluista.
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

*Slack = sovellus, toimintaympäristö yrityksen sisäiseen kommunikaatioon.

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Kaksosista, lauluista ja timanttisesta osaamisesta.
Isyydestä, äitiydestä, ystävyydestä ja luottamuksesta. 
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

Kaksosia ja laulua

Mistä on Murujen osakkaat tehty?
Perustajasta kahdesta ja neljästä mukaan pyydetystä.
Huumorista, sisusta ja rohkeasta yhdessä hyppäämisestä.
Niistä on Murujen osakkaat tehty.

Päiväkoti Murut Oy:n perustajat Maarit Jaakkola ja Outi Määttä

Mutta mikä niitä niin kovasti naurattaa?
No ammattilaiset kameran takana.

(Tekstin inspiraationa toimi englantilainen kansanruno Mistä on pienet pojat/tytöt tehty, jonka on suomentanut Kirsi Kunnas)

Murut laajenee Kirkkonummelle

Kuinka kaksi saman arvomaailman päiväkotia löysivät toisensa

Tänä keväänä, poikkeuksellisten olojen vallitessa, kaksi pientä päiväkotia, Murut ja Solstugan, löysivät toisensa ja tutustuivat. Tästä käynnistyi yhteinen tarinamme, joka tuntui jo ensimmäisestä hetkestä alkaen sielun sisaruudelta.

Iloinen ja vilkas keskustelu on leimannut jokaista kohtaamistamme. Solstuganin perustaja, yrittäjä ja varhaiskasvatusyksikön johtaja Annika Wicklund teki meihin vaikutuksen energiallaan ja lämmöllään. Puhumattakaan upeasta työstä, jota hän on tehnyt rakentaessaan Solstugania siksi ihanaksi päiväkodiksi, kuin se on. Ensi tapaamisestamme lähtien totesimme kuplivan ja innostuneen tunnelman yhä vahvistuvan, samalla kun vakuutuimme yhteisten arvojen ja varhaiskasvatuksen tavoitteiden jakamisesta.

Tästä syntyi Murut Solstugan – kodinomainen päiväkoti Kirkkonummen keskustassa! Daghemmet Solstugan on toiminut menestyksekkäästi Annikan käsissä  jo vuodesta 1998. Murujen nyt astuessa kuvaan Annika jatkaa haaveidensa toteuttamista Solstuganissa – tällä erää asettumalla kiireettömästi lasten ja varhaiskasvatuksen äärelle. Yhdessä tuomme kokonaisuuteen uutta virtaa. 

”Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta yrittäjä, päiväkodinjohtaja ja varhaiskasvattaja, ja nyt haluan keskittyä lapsiin ja varhaiskasvatukseen.  Olen miettinyt asiaa pitkään ja etsinyt sopivaa kumppania, joka mahdollistaisi tämän. Viimein olen löytänyt pienen päiväkodin, joka jakaa Solstuganin arvot ja toimintamallin. Murut voi tuoda Solstuganille lisää virtaa ja ”hyvää tuulta” säilyttäen kuitenkin Solstuganin hengen.” -Annika Wicklund

Murut Solstugan kehittyy asteittain. Elokuussa 2020 toiminta jatkuu tutuin kuvioin, minkä lisäksi ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen rinnalle muodostetaan myös (asiakkaiden pitkään kyselemä!) suomenkielinen varhaiskasvatusryhmä. Uusia asiakasperheitä mahtuu siis mukaan! 

Meistä tulee kuin suuri kaksikielinen perhe

On rikkaus, että lapset saavat kasvaa monikielisessä ja -kulttuurisessa ympäristössä. Lapset oppivat toimimaan toisella kielellä luontevasti, sen kummemmin asiaa miettimättä. Tulevaisuudessa he tulevat kohtaamaan tilanteita, joissa heidän on kommunikoitava vieraalla kielellä tai ratkottava tilanteita, joissa yhteistä kieltä ei ole lainkaan. Kaksikielinen päiväkoti antaa heille rohkeutta ja sanavarastoa, sekä rakentaa mutkatonta suhtautumista vieraisiin kieliin. He eivät ylläty, kun joku ei joskus ymmärräkään heitä.

Toiminnallinen kaksikielisyys Murut Solstuganissa tarkoittaa sitä, että lapset saavat opetusta omalla äidinkielellään suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi he oppivat toista kieltä arjessaan esimerkiksi laulujen ja leikin kautta.

Sitoutunut henkilökunta on päiväkodin sydän

Solstuganissa on toiminut pitkään upea ja motivoitunut joukko varhaiskasvattajia, joista huokuva lämpö ja aito välittäminen vakuutti meidät. Olemme valtavan iloisia, että he kaikki jatkavat myös Murut Solstuganissa, minkä lisäksi saamme elokuussa uuttakin energiaa joukkoon.

Meillä on edessämme ihana yhteinen tie Murut Solstuganin lasten, perheiden ja henkilöstön kanssa. Olemme onnellisia, että voimme omalta osaltamme tarjota lapsille pienten päiväkotien omaleimaista tunnelmaa.

Lue Murut Solstuganista.

Rakkaudella vanhemmilta lapsille, leikkimökin rakentaminen

Murut on vanhempien ja varhaiskasvattajien perustama ja omistama yritys. Monesti olemme todenneet, että meillä on koossa todellinen unelmatiimi, jossa yhdistyy monipuolinen osaaminen. Lisäksi yhdistävistä tekijöistä löytyy korkea motivaatio ja tahto tarjota perheille unelmien päiväkoti. Kerta toisensa jälkeen olemme ratkoneet erilaisia haasteita ja toteuttaneet projekteja. Ja apua ovat tarjonneet myös asiakasperheemme! <3

Välillä teemme hommia tyylikkäästi läpsystä vaihtamalla. Hauska esimerkikki tästä on Murujen pihaan rakentamamme leikkimökki, jonka valmistuminen meni kutakuinkin näin…

Perjantai-iltana Antti ja Sara + lapset ostivat ja kuljettivat leikkimökin ja perustukset päiväkodin pihaan.

Leikkimökin kuljetus

Lauantaina Jarkko, Jussi ja Outi rakensivat mökin harjakorkeuteen lasten ollessa Päiväkodinjohtajamme Maaritin viihdytettävänä. Miksi ulkoprojektipäivinä aina sataa? 😀 Koko päivän tuli lähes nollakelissä vettä vaakasuoraan, välillä meitä ilahdutti jykevät raekuurot ja päivän päätteeksi rakennusporukka ei enää voinut muuta kuin haaveilla saunasta.

Leikkimökki saa perusrunkonsa

Sunnuntaina sama remppajengi, sekä hyvin avuliaat lapset, rakensi asiaankuuluvan terassin ja viimeistelivät mökkiä.

Projektit sujuvat huomattavasti sujuvammin, kun kaikilla on riittävät eväät.
Työmiehet <3

Maanantai-iltana koimme yllätyspaluun kehiin, kun keskiyön sutija, Sara kävi maalaamassa mökin ensimmäisen kerroksen – urakka venyi yön pikku tunneille.

Haukilahden yössä ahkeroi tämä supernainen

Tiistaina Sara apulaisineen urakoi jälleen tuntikausia maaleihin toisen kerroksen

Apujoukot

Keskiviikkona Jussi kävi yötä vasten asentamassa aiemmin hankkimansa kattohuovat.

Pikkuhiljaa valmistuu

Vielä on jäljellä pientä maalaus- ja kattohommaa, kukkaruukkujen ja ikkunaruutujen kiinnittelyä seuraaville vaihtovuoroille. 🙂 Päiväkodin lapset ovat kuitenkin ottaneet mökin jo omakseen. Niin ihania leikkejä on jo ehditty leikkiä, ja pian päästään istuttamaan parvekekukkiakin.

”Pienet” projektit harvoin ovat pieniä, vaan työvaiheita riittää. Näin kotipainotteisena etätyöaikana onneksi rautakauppareissujen sovittaminen arjen lomaan on onnistunut aiempaa arkea paremmin. 🙂

Muruja ei suinkaan ole rakentanut vain omistajaperheet, vaan olemme saaneet arvokasta apua myös asiakasperheittemme vanhemmilta, esimerkiksi leluvaraston rakentamisessa.

Muruissa moni asia on todella tehty vaivoja säästelemättä. Tiesittekö, että Muruja koristavat hahmot (reilu sata kappaletta) on leikattu käsin? Tai että verhot on värjätty syyskuisen sateisena iltana takapihallamme?

Mitäpä sitä ei maailman arvokkaimpien pikku tyyppien vuoksi tekisi? <3

Miten kerrot lapselle koronasta?

Tämän jutun on kirjoittanut psykologi ja Murujen osakas Sara Knuuti.

Monet vanhemmat varmasti joutuvat nyt kiperien kysymysten eteen. Hihanykäisyä seuraa kysymys jostain taudista, josta on ehkä isommilta kavereilta kuultu. Toisaalta on tarve perustella, miksi isovanhempien luo ei voi mennä kyläilemään, tai miksi sisäleikkipaikka ei ole hyvä idea.

Me Muruissa todella samaistumme perheiden tilanteisiin, sillä perustajat ovat vanhempia itsekin. Haluamme omalta osaltamme kantaa kortemme kekoon ja antaa perheille vinkkejä, miten he voivat tilanteesta lapsilleen kertoa. Minua ainakin mietitytti, kuinka paljon lasteni on hyvä tietää ja mikä menee pelottavan puolelle.

Yksi Murujen osakkaista on lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevä psykologi Sara Knuuti, joka toimii myös työnohjaajana, ja on kahden lapsen äiti.  Hän on kirjoittanut vapaamuotoisesti ajatuksiaan Murujen perheille. Näistä ajatuksista on taatusti hyötyä muillekin vanhemmille! Tätä viestiä saa jakaa.

Tärkeää on, että sovellatte näitä teidän perheeseenne sopivalla tavalla. Luonnollisesti ohjeet ovat yleisluonteisia eivätkä päde jokaiseen tapaukseen ja tilanteeseen.

Miksi en voi nähdä isovanhempia?

Monille lapsille on jo kerrottu, että isovanhempia ei voi vähään aikaan tavata, mikä on herättänyt tunteita ja kysymyksiä. Tähän liittyen lapsille kannattaa puhua syistä avoimesti, sillä he ovat hyviä bongaamaan aiheen kiertelyn, ja saattavatkin itse keksiä totuutta villimpiä selityksiä aikuisten poikkeavalle käytökselle. Lapsille voi kertoa, että monilla on nyt flunssaa ja se voi olla isovanhemmille vaarallisempaa, kuin muille. Vaarallisuus voi tarkoittaa hoitoa sairaalassa, kun kotona olisi mukavampaa olla. Lapsen ikäon tietenkin ratkaisevin tekijä siinä, millä tavoin pandemiaa kannattaa käsitellä. Päiväkoti-ikäiset lapset eivät ymmärrä (eikä tarvitse ymmärtää) huolestua juurikaan, mutta monilla saattaa olla lähipiirissään myös koululaisia. Myös murulaiset joutuvat toki ihmettelemään ja suremaan monien arkirutiinien ja odotettujen juhlallisuuksien peruuntumisia. Yhteiskunta tulee hiljentyessään näyttämään hyvin erilaiselta seuraavien viikkojen ajan, minkä taaperokin huomaa.

Suhtaudunko liian hysteerisesti pöpöihin?

Moni aikuinen saattaa pelätä pöpökammon siirtämistä lapseen. Korona ei vielä riitä sellaista aiheuttamaan. Hygieniasta puhumista ei siitä syystä tarvitse välttää, että aiheuttaisi sillä lapselle ongelman. Maalaisjärki kaikessa toki – aikuisen ahdistus kuuluu aikuiselle, ei lapsen tietoon. Pöpötilannetta voi normalisoida keksimällä vaikkapa aikarajan, että katsotaanpa tarvitseeko pääsiäismunia syödessä enää pestä käsiä! Kaikista tilanteista kannattaa tietenkin yrittää ottaa ilo irti lapsen silmissä: karanteenissapa on hyvä aika hassutella, juhlia, katsoa leffoja ja herkutella yhdessä.

Kuinka paljon on hyvä kertoa? Miten suhtaudun lapsen tiedonjanoon? Mikä on lapselle liikaa?

Pääsääntönä vaikeista asioista puhuttaessa on pysytteleminen sillä informaation tasolla mitä lapsi tosiasiassa tarvitsee. Tärkeää on siis pysähtyä kuulemaan ja vastaamaan kaikkiin mieltä painaviin kysymyksiin, sillä ne eivät poistu lapsen ajatuksista, vaikka ne ohitettaisiin liian vaikeina/turhina/vaivaannuttavina, vaan silloin hän jää miettimään niitä itsekseen ja vajavaisilla taidoillaan. Hän ehkä päättelee, ettei niistä enää kannata kysyä. Pienikin lapsi havaitsee ja ymmärtää hurjasti; helposti aliarvioimme. Suhteellisuuden- ja todellisuudentaju ovat kuitenkin vielä niin heikkoja, että asioiden pelottavuus ja vaarallisuus voivat saada aivan hurjia mittasuhteita, jos aikuinen ei ole niitä realisoimassa. Parhaiten lapsen kuormitusta poistaa siis se, että häntä ei jätetä miettimään asioita yksin. Kun hän on saanut asiansa vieritettyä aikuiselle, se on tavallaan ”hoidossa”, eikä enää lapsen omalla vastuulla – koko juttu voi jopa unohtua. 

Kuinka rehellisesti ja laajasti kannattaa kertoa? Juuri sen verran, kuin lapsi tarvitsee. He eivät rauhoitu kaunistelusta, vaan saattavat kokea sen valheelliseksi. Tämäkin voi johtaa päätelmään, ettei aikuisilta kannata kysyä, koska he eivät kuitenkaan kerro mitään – taas riskinä jäädä yksin. Toisaalta lapselle riittää vastata vain siihen mitä hän kysyy! ”Too much information” on siis toinen ääripää, jota on hyvä välttää. Mitä vaikeammin ymmärrettävistä asioista on kyse, sitä vähittäisemmin niitä kannattaa lapselle raottaa (sota, seksuaalisuus, ilmastoahdistus, ihmisten pahuus toisiaan kohtaan, kuolema jne.). Lapset ovat hyvin erilaisia etenkin ahdistuksensiedossa, eikä ole olemassa yhtä tapaa, joka sopisi kaikille. Omaan intuitioon ja oman lapsensa tuntemiseen kannattaa luottaa! Lasta on hyvä seurata tarkalla silmällä ja korvalla, onko vastannut hänelle riittävästi, mutta ei liikaa. Viisainta on tarjota lapselle tila, mahdollisuus ja tunnelma, jossa hän tietää, että näistä asioista voi puhua, ja jotta hän itse myöhemmin hakeutuisi kertomaan huolistaan. Tämä tapahtuu simppelisti toteamalla ääneen, että juttelupa on mukavaa ja kylläpä lapsi kysyy hienoja kysymyksiä. Kiitämme itseämme viimeistään silloin, kuin huomaamme teini-ikäisen hakeutuvan avautumaan, koska on tottunut siihen! 

Pääsääntönä on, että lapsi kyllä kysyy sen verran kuin haluaa tietää, eikä enempää. Toisaalta on ymmärrettävä, että lapsi ei voi osata kysyä sellaisista asioista, joiden olemassaolosta ei edes tiedä. (Esimerkiksi seksuaalikasvatus on tärkeää alusta asti, jotta aihe on edes ”olemassa”, eikä jää tabuksi ja itse ihmeteltäviksi kokemuksiksi, joille ei ole edes sanoja.) Riittävä, tarpeen täyttävä keskustelu lapsen kanssa voi hoitua minuutissa. Hän saattaa kysyä yhden suurenkin mieltä painavan kysymyksen, ”Kuoleeko mummo?”, ja voi olla jo vähäänkin tyytyväinen. ”Aijaa”, ja leikit jatkuvat. Lapsen tahdissa eteneminen on viisautta kaikissa asioissa. Kuitenkin asioiden alustaminen ja ennakoiminen on tärkeää jo silloin, kun lapsi ei itse ole vielä osannut ajatella asiaa. Aikuisen on hyvä olla aina ”askelen edellä”: mitä vaikeampi asia, sitä enemmän ennakointia ja avoimuutta se edellyttää. Oli tiedossa sitten rokotus tai muutto toiselle paikkakunnalle, pettymystä ja asian hallintaa yleensä helpottaa, mitä enemmän aikaa ja tilaa sitä on ollut surra. 

Mitä jos lapseni on jo peloissaan / huolissaan?

Jos lapsi olisi aidosti peloissaan ja paniikissa esimerkiksi läheisen kuolemanvaarasta, tulee aikuisen olla hänelle ”container”, säiliö. Säiliöajatukseen voi eläytyä siten, että kuvittelee ottavansa lapselta itselleen säilöön kaikki tämän kysymykset, ahdistukset ja pelot. Niille ei tarvitse osata tehdä mitään. Lapselle ei tarvitse osata sanoa mitään. Kunhan antaa ymmärtää, että säiliöön mahtuu, eivätkä ne kaada aikuista. Lapselle voi hyvin vain todeta, ”kiitos kun kerroit, en osaa ehkä mitään sanoakaan, mutta kerro vain lisää, niin kuuntelen.” Näin on etenkin vaikeiden asioiden edessä, joita ei kukaan voi muuttaa, kuten kuolema. Ei kannata väittää, että asiat eivät olisi niin, kuin ovat. Aikuisella saa olla tunteita, yhdessä saa itkeä. Aikuinen on opettavaisena mallina sille, että vaikeiden tunteiden olemassaolo myönnetään, ei kielletä. Aitous on tärkeää, kunhan lapselle jää voimaan käsitys, että aikuinen ei murene, vaan kestää, ja lapselle puhuessa käytetään hänen ikätasolleen sopivaa kieltä. Kuoleman käsittely on toki vielä oma asiansa ja jos se on ajankohtainen, siitä voi etsiä kirjastosta kirjoja yhdessä lapsen kanssa luettavaksi. Jos kuoleman lähestyminen läheisen kohdalla olisi varmaa, lasta on hyvä mahdollisimman aikaisin ja hyvin valmistaa siihen, mitä on tulossa. 

Lasta kehittää paljon sen näkeminen, että aikuinenkaan ei tiedä kaikkea ja asioissa on monia näkökulmia. Kaikkien lasten kanssa tulee eteen keskustelu myös kuolemanjälkeisestä, mihin voi olla viisautta kertoa, että ihmiset ajattelevat vähän eri tavalla, eikä kukaan oikeastaan tiedä totuutta. Lasta usein helpottaa ajatus, että rakkaat jatkavat jossain muualla olemista, koska asian lopullisuus on pienelle mielelle liian musertavaa. Moni lapsi uskookin Taivaaseen, ja heitä helpottaa pohtia, näkeekö rakas läheinen vaikkapa hänen onnistumisiaan sieltä käsin. Aikuiset ovat omasta uskonnäkemyksestään riippumatta usein tällaisessa tilanteessa nähneet hyväksi, että lapsella on turvanaan selviytymiskeinoja. 

Vaikka tällä hetkellä omassa mielessä olisi suuriakin pelkoja ja mörköjä, tulee aina muistaa, että lapsen mielensisältö ei ole sama kuin oma. Lapsen ajatuksista ei voi olettaa mitään, vaan selvittää niitä juttelemalla. Erityisen tärkeää on huomata myös sisarusten keskinäinen erilaisuus ja toisaalta keskustelun rikkaus juuri siksi koko perheenkin kesken, että moniäänisyys tuo näkökulmiin rikkautta. Joskus viisaimmat sanat tulevatkin toiselta lapselta!

Toivottavasti nämä ajatukset auttavat teitä kommunikoinnissa lastenne kanssa! He ovat ihmeellisen viisaita, herkkiä ja toisaalta sopeutuvaisia ihmisiä. Pidetään heistä huolta. <3

Hyvä ruoka yhdistää – ja senkin ansiosta Murut on olemassa

Päiväkoti Murujen tarina alkoi toden teolla kesällä ja syksyllä 2018. Päiväkodin perustamisessa yksi ylivoimaisesti tärkeimmistä ja suurimmista kysymyksistä on sopivien tilojen löytäminen.

Murut on kotiutunut nyt Ahventielle Ahti Business Parkiin. Tämän tarinan alkulähteillä on sattumalla sekä hyvällä ruoalla näpit vahvasti pelissä.

Kesällä 2018 teimme laajaa kartoitustyötä useamman henkilön voimin etsiessämme Muruille tiloja. Paikka toisensa jälkeen sulkeutui pois syystä tai useasta; pohjaratkaisun toimivuus, poistumistiet, ilmanvaihdon riittävyys, käytettävissä oleva piha-alue, WC-tilojen lukumäärä, hinta ym ym. Tilanne näytti jo epätoivoiselta, kun lisäksi vuokranantajat saattoivat ajatella päiväkodin olevan liian näkyvä ja energinen vuokralainen.


Samanaikaisesti suunnittelimme aktiivisesti Murujen muuta toimintaa. Yhtenä hyvän päivähoidon tekijänä pidimme maukasta, terveellistä kotiruokaa. Toivoimme lasten saavan ruokaa, jossa maut ovat aitoja, ruoka värikästä ja raikasta, ja ravintoarvot kohdallaan. Muistomme olivat vahvat ja lämpimät, kun puhuimme esimerkiksi oman keittäjän keittämästä keitosta ja uunituoreista sämpylöistä. Etsintä sopivan ateriatoimittajan suhteen kävi siis myös kiihkeänä.

Metsästys toi meidät Ravintola Haukisaliin, jossa tapasimme chef rotisseur, Eeva Kuutschinin. Eeva otti meidät avosylin vastaan, tarjosi lounaan ja istui kanssamme juttelemaan. Kävelimme tuntia myöhemmin ulos rakennuksesta sanattomina, uskomatta äsken kokemaamme.

Kerron ensin siitä ruoasta… Haukisalin lounas oli huikean herkullista. Eevan filosofia ruoanlaittoon oli täydellinen; ei puolivalmisteita, luomupainotus, herkulliset maut, ruoan kunnioitus ja ennen kaikkea rakkaus. Ja kaiken lisäksi hänestä ja koko ravintolan henkilökunnasta huokui lämpö ja aito välittäminen lapsia kohtaan. Lapset olisivat tervetulleita tutustumaan ravintolaan ja keittiöönkin, heidän toiveitaan kuunneltaisiin ja kaikki ruokavaliot huomioitaisiin henkilökohtaisesti. Myöhemmin sovimme myös, että Haukisali palvelee perheitä laajemminkin. Murujen ateriapalvelu tuottaa perheille valmiin, herkullisen kotiruoan viikoittain, juhlatarjoilut saa järjestettyä samalla kun asioi päiväkodilla ym. Kertakaikkisen ihanaa.

Kuvat Murujen ateriapalvelun pilottitoimituksesta. Sittemmin palvelu on vakiinnuttanut toimintansa ja pelastaa monen perheen arjen.

Mutta tuo lounas ja kohtaaminen oli kohtalokas monin muinkin tavoin. Se oli nimittäin Eeva, joka sanoi, että meillähän on tässä vieressä tyhjää tilaa, ja sehän olisi päiväkodille loistava paikka. Mennäänpä katsomaan.

Ja niinhän se oli. <3

Tätä seurasi lähes vuoden mittainen projekti, jossa yhteistyössä vuokranantajan kanssa rakensimme Muruille ihanan päiväkodin. Olemme kiitollisia ja onnellisia siitä, että matkamme varrelle on osunut auttavaisia, ratkaisukeskeisiä ihmisiä, joiden kanssa on ollut ilo toimia. On mahtavaa olla osa Ahti Business Parkia, ja toivomme tuovamme rakennuksen muiden käyttäjien huulille hymyn, kun pienet keltaliivit taapertavat pihalla.

Hyvä ruoka todella toi ihmiset yhteen ja hyvän äärelle.

Turvallinen ja perheitä tukeva päiväkoti voi pelastaa perheiden arjen

Pakkasimme pingviinireppuun Pupun unikaveriksi, uudet sisätossut, vaihtovaatteet ja vaippoja. Nostimme leggingsit ja kukkakuvioisen t-paidan sohvan käsinojalle odottamaan. Harjoittelimme kävelemistä reppu selässä. Ja minä itkin. Itkin hymy huulillani, pakahtumaisillani liikutuksesta ja rakkaudesta. Kävin myös läpi sitä hämmästyttävää tunnetta, että oma lapsi kasvaa ja vauva-aika on takana.

Muistan kuin eilisen, miten esikoiseni aloitti päiväkotitaipaleensa.

Todellinen kuva reilun kolmen vuoden takaa elokuulta. Sama reppu yhä käytössä, mutta asteen verran rähjäisemmässä kunnossa. Pupuja on menossa neljäs tai viides. 🙂

Päiväkotimaailma oli minulle aivan uusi ympäristö. En tiennyt päiväkodin arjesta ja toiminnasta mitään, enkä ymmärtänyt syitä sääntöjen taustalla. Yllätyin konsteista, joilla päiväkodista oli tehty lapsille toimiva ja inspiroiva oppimisympäristö. Ihmettelin kekseliäitä keinoja, joilla varhaiskasvattajat tarttuivat lasten erityistarpeisiin. Ja olin suoraan sanottuna ällistynyt siitä, miten päiväkodissa saattoi vallita niin rauhallinen tunnelma ja miten lapset saattoivatkin olla niin tottelevaisia – meillä saatiin kotona yhdenkin lapsen kanssa kovempi rumba aikaiseksi.

Opin kuitenkin nopeasti tuntemaan päiväkodin henkilökunnan ja toiset lapset – ja pikkuhiljaa myös muita vanhempia. Päiväkodin aikuisista ja vanhemmista on tullut meidän koko perheelle oleellinen osa arkea, tukiverkko ja iloisten kohtaamisten yhteisö. On ihanaa tuntea kuuluvansa tähän ryhmään.

Onnelliset lapset kasvavat onnellisissa perheissä.

Päiväkoti voi toiminnallaan ja arvoillaan huolehtia myös koko perheen hyvinvoinnista.

Tyttäreni päiväkodissa olen saanut kokea, miten perheet huomioidaan ja heistä välitetään. Tämä paistaa läpi kaikessa; kuulumisten vaihtamisessa aamuisin ja iltapäivisin, ymmärtämisessä ja joustavuudessa, jos hakeminen viivästyy, päiväkodin yhteisissä aamiaisissa ja juhlissa. Siinä, että varhaiskasvattajat tuntevat hyvin jokaisen lapsen vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset.

Nyt päiväkotimaailma ja päiväkodin muut vanhemmat ovat tulleet vieläkin isommaksi osaksi elämäämme. Olemme perustaneet yhdessä tyttäreni päiväkodin johtajan sekä muiden vanhempien kanssa uuden yksityisen päiväkodin; Päiväkoti Murut. Olemme yhteisvoimin rakentaneet päiväkodin, jossa lapsi on varhaiskasvatuksen keskiössä, mutta päiväkoti palvelee koko perhettä.

Miten arki voikin olla sirkusta ja mikä voisi auttaa?!

Murujen perustajien joukossa on todellisia ruuhkavuosissa rämpiviä arjen palapelin kokemusasiantuntijoita. Ymmärrämme, että työn ja perhe-elämän yhdistäminen on monesti todella vaikeaa ihan konkretian tasolla, mutta tämän lisäksi vanhemmat kamppailevat erilaisten vaatimusten ja paineiden keskellä, ja arki kuluu monesti sekunteja optimoiden ja aikainvestointeihin liittyviä kompromisseja tehden.

Äärijoustava ja mobiili työelämä ei katso rajoja, vaan kulkee mukana kaikkialle. Globaalit tiimit aiheuttavat sen, ettei työtä todellakaan tehdä ”kasista neljään”.

Vähintään takaraivossa on jatkuvasti nalkuttava ääni: ”tuotakaan en ehtinyt tehdä niin hyvin kuin olisin voinut” tai ”jätän nyt lapseni/puolisoni/kollegani huomiotta”.

Se, että muistaa mitä pitää muistaa, on myös äärimmäisen kuormittavaa.

Murut on rakennettu sille arvopohjalle, että tätä problematiikkaa ymmärretään. Arvot ohjaavat valintojamme ja toimintaamme, mutta lisäksi tuomme perheille konkreettisia helpotuksia;

  • Muruista voi ostaa arjen ruoat valmiina kotiin – ei kokkaamista nälkäisten lasten odottaessa.
  • Murujen tiloissa voi hoitaa aamun ensimmäiset ja iltapäivän viimeiset työt ja kokoukset – ei konferenssipuheluita ulkona päiväkodin takana räntäsateessa pyöräilyvaatteet päällä (oma, kymmeniä kertoja toistunut kokemus).
  • Sovellus tuo lapsen touhut ja oppimiskokemukset lähelle koko perhettä – ei irrallista oloa työmatkoilla tai muina pitkinä poissaolon aikoina
  • Lapset voivat harrastaa päiväkotipäivän jatkoksi – ei erillistä lähtörumbaa väsyneenä, ja vanhemmille mahdollisuus pidempään työpäivään tai omaan harrastukseen.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin turvallisuudentunne; niin lapsilla kuin vanhemmillakin. Mieltä rauhoittaa tieto siitä, että kaikilla on hyvä olla.

(Vielä pari paikkaa vapaana syksyksi 2019! Nyt olisi oiva hetki varmistaa lapsukaisellesi hoitopaikka. Tervetuloa tutustumaan! 🙂 )