Olen keskustellut viime aikoina hyvin paljon päiväkotimaailmasta; niin lasten ja perheiden kokemuksista kuin varhaiskasvattajienkin arjesta ja toiveista. En ole itse varhaiskasvattaja enkä pedagogi, mutta olen kolmen pienen lapsen äiti. Olen viimeisen vuoden aikana muodostanut kokonaisvaltaisemman ja tarkemman kuvan varhaiskasvatuksesta, sekä vahvempia omia näkemyksiä ja mielipiteitä. Niitä tämäkin kirjoitus edustaa.
Mikä on päiväkodissa tärkeää?
Olen pohtinut kysymystä omien lapsieni kannalta.
Esikoiseni on saanut käydä fantastista päiväkotia, joka lopettaa kesällä toimintansa. En enää edes jaksa ihmetellä, miten hän on oppinut laskemaan tai joogaamaan, miten hän vie pyytämättä likaiset astiat tiskipöydälle, päästää pikkuveljensä edelle tai yskii käsivarteensa. Ja harva se päivä saan ihastella pipon alta paljastuvaa, päivän aikana syntynyttä, monimutkaista ja kaunista lettikampausta. Kaikesta paistaa läpi, että tyttäreni viettää päivänsä rauhallisessa, virikkeellisessä ja hyvätapaisessa kasvatusympäristössä, ja että hän saa päiväkotiarjessaan huomiota ja rakkautta.
Uskon, että tämä on upean henkilökunnan lisäksi paljolti sen ansiota, että hänen päiväkotiyhteisönsä on pieni. Kaikki työntekijät tuntevat tyttäreni, hänen ominaispiirteensä ja kiinnostuksenkohteensa. He kaikki myös tietävät, missä asioissa hänellä on opittavaa, mikä häntä jännittää ja mitä hän tarvitsee. Hänet huomioidaan yksilönä ryhmässä.
Äitinä olen tietysti miettinyt, mitä asioita haluan lapsilleni opettaa. Haluan, että heistä kasvaa empaattisia ja rohkeita, itsenäisiä ja elämässä pärjääviä ihmisiä. En koskaan halua heidän luulevan, että ovat muita huonompia tai vähemmän tärkeitä – enkä myöskään pitävän itseään muita parempina. Heidän ominaispiirteensä ovat heidän vahvuuksiaan, on se sitten villi temperamentti, oppimisen halu tai raukea rauhallisuus. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, yhdessä toisiaan täydentäviä.
Siksi mielestäni päiväkodin avainasioita ovat:
Yksilöllisyys – Lapsen yksilölliset vahvuudet ja tarpeet huomioidaan päiväkodin arjessa. Jokainen lapsi kokee olevansa hyväksytty omana itsenään. Jokainen kohdataan aidosti ja hänelle on aikaa, syliä ja lämpöä.
Huomioiminen – Varhaiskasvattajat ovat aidosti läsnä lasta varten ja aistivat lapsen aloitteita ja tarpeita touhun keskelläkin. Toiminta on kannustavaa ja välittävää. Jokainen lapsi tulee kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi.
Osallistaminen – Lapset osallistuvat päiväkodin toiminnan ja teemojen suunnitteluun esimerkiksi lasten kokouksissa. Ollessaan mukana päätöksenteossa he kokevat toiminnan mielekkääksi ja sitoutuvat tekemiseen. He kokevat olevansa merkityksellisiä, tärkeitä ja osa yhteisöä. He oppivat kuuntelemaan toisia ja arvostamaan heidän mielipiteitään.
Turvallisuus – Lapsen tulee tuntea olonsa turvalliseksi, vanhempien tulee tietää lapsensa olevan turvassa ja toimintaympäristön on oltava vaaraton. Ja mikä olisi turvallisempi paikka, kuin rauhallisen aikuisen syli.
Edellä mainitut asiat on sanoittanut vahva varhaiskasvatuksen ammattilainen, päiväkodinjohtaja Maarit Jaakkola, joka on johtanut tyttäreni päiväkotia ja on minun luottohenkilöni kaikessa varhaiskasvatukseen liittyvässä. Murut on meidän yhteisvoimin perustama päiväkoti, ja nämä yllä mainitut asiat ovat Murujen kulmakiviä.
Halusimme luoda pienen kyläpäiväkodin, jossa lapsi on varhaiskasvatuksen keskiössä, ja päiväkoti voi tukea koko perhettä arjen haasteiden keskellä. Halusimme päiväkodin, jossa eri ikäiset sisarukset näkevät toisiaan päivän aikana, jossa lasten ei tarvitse kilpailla huomiosta ja kaikki tuntevat kaikki – myös perheet toisensa.
-Outi, Murujen perustajajäsen
outi.maatta (at) paivakotimurut.fi
Lue myös: