Tätä juttua varten Murujen toinen perustaja, Outi Määttä haastatteli asiakasperhettämme.
Kertoisitteko lyhyesti perheestänne?
Olemme kolmihenkinen, (suomenruotsalainen), ulkoilua ja seikkailua rakastava perhe, joka asuu Haukilahdessa. Olemme molemmat asiantuntijatyössä Espoossa.
Kauanko olette olleet Murujen asiakkaita?
Elokuusta 2019 Murujen toiminnan aloittamisesta lähtien, eli reilut kaksi ja puoli vuotta. Kuulimme Muruista jo tammikuussa 2019, ollessamme Mauritiuksella lomalla. Tunsimme että tästä on kehkeytymässä jotain aivan erityistä, ja olimme heti yhteydessä Outiin.
Minkälainen kokemus Murut on ollut lapsellenne?
Päiväkoti on tuntunut turvalliselta ja henkilökunta ottanut lapsemme lämpimästi vastaan alusta asti. Ensimmäisestä päivästä lähtien hän on viihtynyt enemmän kuin hyvin, ja viikonloppuisin hän puhuu ja muistelee hyvin mielin päiväkodin tapahtumia. Huomaa että hän haluaa takaisin Muruihin leikkimään ja oppimaan. Kaikki Murujen aikuiset ja leikkikaverit ovat rakkaita ja hän lähtee iloisin mielin aamuisin päiväkotiin.
Entä teille perheenä?
Tuntui siltä että Muruissa palaset loksahtivat heti paikoillensa, ja vaikka meitä aluksi jännitti kovasti se että kotikielemme on ruotsi, aloitus sujui yli odotusten ja meille tuli kaikille heti ihana ja turvallinen tunne Muruista ja kaikista aikuisista. Meitä on aina kuunneltu ja arvostettu, ja mielipiteitämme otettu huomioon. Olemme suunnattoman kiitollisia kaikkia Murujen toimijoita kohtaan.
Jos ystävänne olisi valitsemassa päiväkotia omalle lapselleen, mitä kertoisitte hänelle Muruista?
Murut on pieni ja kodinomainen päiväkoti, jossa kaikki lapset nähdään/huomioidaan ja heitä arvostetaan sellaisina kuin he olevat. Perheitä kuunnellaan ja kunnioitetaan. Muruissa kaikki tehdään rakkaudella lapsia kohtaan.
Mikä on teille päiväkodissa tärkeää?
Että se on turvallinen, sopivan kokoinen, eikä liian suuri. Että perheitä nähdään ja kuullaan, se että kommunikointi sujuu hyvin ja että lapset saavat hyvää ruokaa, sekä tarpeeksi liikuntaa ja ohjattuja virikkeitä.
Mitä erityisesti arvostatte Muruissa?
Muruissa ymmärretään miten hektistä perheen arki voi olla, ja antaa siihen ihanan hengitysreiän ja suuren avun. Myös pienet ylimääräiset lisät, kuten ateriapalvelu ja kerhotoiminta on valtavan hienoa, ja piste iin päällä.
Kiitos, että olette asiakkaitamme! <3 t. Murut
Voit lukea lisää asiakkaidemme kommentteja täältä.
(Kirjoittaja Sara Knuuti on psykologi, Murujen osakas ja henkilöstövastaava.)
Päiväkoti Murut Solstugan on noin kolmenkymmenen lapsen kaksikielinen yksikkö Kirkkonummen keskustassa. Toimintaperiaatteena on olla kuin suuri kaksikielinen perhe: lapset saavat opetusta omalla äidinkielellään suomeksi tai ruotsiksi ja oppivat lisäksi toista kieltä arjessaan laulun ja leikin kautta. Kaksikielisyys varhaiskasvatuksessa pohjautuu tutkittuun tietoon lapsen kielenkehityksestä ja monikielisyydestä. Tässä jutussa haastattelen puheterapeutti ja tutkija Sini Smolanderia aiheesta tarkemmin.
Varhaiskasvatukselle on valtakunnallisesti asetettu laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, joista yksi on Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu. Kaksikielisessä päiväkodissa kielitaidon lisäksi lapsilla vahvistuu mutkaton suhtautuminen erilaisiin ihmisiin, mikä on merkittävä etu tulevaisuuden työelämätaidoissa.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s. 36
Kielten rikas maailma: Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten valmiuksien ja kielellisten identiteettien kehittymistä. Uteliaisuus kieliin ja kulttuureihin herää, ja uudet taidot avaavat vaikuttamisen ja osallisuuden mahdollisuuksia. Kaksikielinen varhaiskasvatus hyödyntää lasten varhaisen kielenoppimisen herkkyyskautta, kun heille tarjotaan tavanomaista monipuolisemmin tilaisuuksia käyttää kieliä. Monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti, ja samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellä toteutetusta varhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnä. Kukin henkilöstön jäsen käyttää aktiivisesti jompaakumpaa kieltä ja lapsella on aina mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös omalla äidinkielellään. Lapsia kannustetaan molempien kielten käyttöön. (Opetushallitus 2018, s. 40, 51–52)
Oma lapseni kaksikieliseen päiväkotiin? Tutkittua tietoa pohdinnan tueksi
Puheterapeutti ja tutkija Sini Smolander, olet työskennellyt pitkään erikoissairaanhoidon puheterapeuttina monikielisten lasten parissa ja olet tekemässä aiheesta väitöskirjaa. Mitä väitöskirjasi tarkemmin käsittelee?
”Tutkin peräkkäisesti kaksikielisten lasten toisen kielen (suomen kielen) kehittymistä rinnakkain äidinkielen kanssa tilanteessa, kun kieli kehittyy tyypillisesti, sekä tilanteessa kun kielenkehityksessä on molemmilla kielillä erityistä kehityksellistä haastetta.”
Mitä lapsen kielenkehityksestä monikielisessä ympäristössä nykytiedon valossa ajatellaan?
”Kun lapsi omaksuu kieliään luonnollisessa kielenkäyttöympäristössä äidinkielensä tapaan, rinnalle tulevan toisenkin kielen omaksuminen tapahtuu hyvin samaan tapaan. Lapsilla on siis kyky oppia useampaa kuin yhtä kieltä (kielikyvykkyytensä ja kognitionsa puitteissa), eikä kahden kielen omaksuminen haittaa kognitiivista kehitystä. Kielenkehityksen vauhti ja saavutettu taitotaso toki riippuvat siitä, paljonko lapsi saa altistua kielille ja käyttää niitä. Taitotaso jatkossakin muuttuu käytön, tarpeen ja tilanteiden mukaan. Monikieliseksi voidaan kutsua henkilöä, joka käyttää useampaa kieltä arjessaan, ottamatta kantaa kielitaidon tasoon.”
Kaksikielisessä päiväkodissa lapsella on mahdollisuus omaksua oman ensikielensä rinnalla toista kieltä, mikä on valtava rikkaus, eikä haittaa kielenkehitystä. Kuva: Ben White
Mitä ajattelet siitä, että lapsi kuulee päiväkodissa kahta kieltä, vaikka omassa kodissa puhuttaisiin vain yhtä niistä?
”Tällaisessa
tilanteessa lapsella on mahdollisuus omaksua oman ensikielensä rinnalla toista
kieltä, mikä on rikkaus, eikä haittaa kielenkehitystä. Ensikielen suotuisan kehityksen
jatkumiseksi on toki hyvä, että toinen päiväkodissa puhutuista kielistä on myös
kotikieli. Toisen kuultavan kielen osalta on mahdollista, että altistusta tulee
vähemmän päivän mittaan ja luonnollisestikaan silloin kielitaito ei ole
samanlainen molemmissa kielissä. Tämä ei tarkoita, että lapsi ei omaksuisi
kahta kieltään tyypillisen kehityskulun mukaan. Jos lapsi ei kuule kotikieltään
lainkaan päiväkodissa, eikä se ole laajemmin yhteiskunnan kieli, on hyvä
varmistaa, että kotikielelle altistumista tulee muuten riittävästi, jotta sen
suotuisa kehitys voidaan turvata.”
Oppiiko lapsi yhtä kieltä hitaammin tai huonommin, jos arjessa on toinenkin kieli?
”Kun lapsi kehittyy tyypillisesti eikä hänellä ole kehityksellisiä (kielellisiä) vaikeuksia, kahden kielen kehittyminen sujuu suotuisimmin. Kahden kielen rinnakkainen tai peräkkäinenkin kehittyminen varhaislapsuudessa noudattelee periaatteiltaan samoja kehityskulkuja, kuin yhden kielen kehittyminen. Jossain määrin kielten kehityksessä voi olla eroja yhden kielen kehittymiseen nähden, ja kielet voivat vaikuttaa toisiinsa eri tavoin riippuen siitä, miten lähellä tai kaukana ne ovat toisistaan esimerkiksi rakenteellisesti. Tämä ei kuitenkaan ole merkki häiriöstä. Altistumisesta ja ympäristöstä riippuen kielen osa-alueet saattavat myös kehittyä eri kielissä hieman eritahtisesti ja esimerkiksi sanaston osalta todetaan usein jonkin verran toisistaan eroava sanavarasto. Ei ole myöskään realistista odottaa kielten kehittyvän täysin tasapainossa määrällisesti, ja toisen kielen suppeampi sanasto ei ole merkki siitä, että kahden kielen omaksuminen vaikuttaisi kielteisesti kielen kehitykseen yleensä.”
”Vaivattomimmin kaksikielinen päivähoito soveltunee varmasti lapselle, jolla on tyypillinen kielenkehitys, ja koko perheellä on myönteinen asenne useamman kielen yhtäaikaiseen omaksumiseen. Kiistatta monikielisyydellä on positiivisia sosiaalisia, kulttuurisia ja kommunikatiivisia vaikutuksia – nykymaailmassa vahvasti ihan työelämään asti.”
Kiistatta monikielisyydellä on positiivisia sosiaalisia, kulttuurisia ja kommunikatiivisia vaikutuksia – nykymaailmassa vahvasti ihan työelämään asti. Kuva: Gautam Arora
Minkälaiselle lapselle kaksikielinen päiväkoti voisi olla liian haastava tai kuormittava vaihtoehto?
”Periaatteessa
monikielinen ympäristö sopii kaikille lapsille siinäkin tapauksessa, että kielten
omaksumisessa on neurobiologiselta pohjalta haastetta, kuten kehityksellisessä
kielihäiriössä. Tällainen lapsi tarvitsee toki enemmän tukea kieliinsä, ja tämä
on huomioitava kotona ja päivähoidossa: vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen
(kuvat, viittomat) käyttäminen molempien puhuttujen kielten rinnalla on
oleellista. Tästä syystä perheessä on hyvä pohtia toiveita ja tavoitteita
kielten omaksumiselle. Lapsen viihtymistä kaksikielisessä ympäristössä on hyvä
seurata ja tehdä ratkaisuja siltäkin pohjalta erityisesti, mikäli kaksikielinen
päivähoito ei ole perheen kielitilanteen kannalta välttämätön.”
Mitä ajattelet varhaiskasvattajien kielitaidosta – voivatko he käyttää vain sellaisia kieliä, jotka osaavat erinomaisesti?
”Lapselle puhutun kielen ei tarvitse aina tarjota äidinkielentasoista mallia. Etenkin, kun lapsi saa arjessaan mallia myös useammalta kieltä sujuvasti puhuvalta. Useimmiten ajatellaan, että aikuisen kielimallin olisi hyvä olla suhteellisen sujuva sillä kielellä mitä käyttää, mutta täydellisen virheetöntä sen ei tarvitse olla voidakseen olla hyödyksi lapsen kielenkehitykselle. Kielten ”sekoittamisessa” ei myöskään nykyajatuksen mukaan ole mitään huonoa. Aikuinen voi hyvin korvata yksittäisiä sanoja toisella kielellä ja antaa näin mallia myös kielenkäytön joustavuudesta. Yhdessä harjoitteleminen laajentaa lapsen tietoisuutta kielen muodoista, minkä katsotaan usein olevan vahvuus monikielisillä lapsilla ja palvelevan esimerkiksi lukitaitojen kehitystä.”
Kasvun ajattelutavassa lapsi saa uskoa, että menestyminen on minullekin mahdollista. Aikuiset mallintavat arjessa, kuinka virheet ovat tarpeellinen ja hauska osa oppimista. Kuva: Adam Winger
Minkälaisia käytännön vinkkejä antaisit varhaiskasvattajille useamman kielen tukemiseen?
”Kielenkäyttö kannattaa kytkeä arjen tilanteisiin ja lapsen kiinnostuksen kohteisiin. Leikin, laulun ja lorujen kautta uuden sanaston ja fraasien oppiminen on usein helpompaa. Kuvat, näyttäminen ja piirtäminen ovat tärkeitä puhutun viestin tukena. Salli lapsen käyttää haluamaansa kieltä – molemmilla kielillä vastaaminen on mahdollista. Toisen kielen kehitystä voi tukea epäsuorasti, esimerkiksi lapsen aloittaessa keskustelun ensikielellään, hänelle voi vastata toisella kielellä, vaatimatta häntä kuitenkaan suoraan vaihtamaan kieltä. Jo alle 3-vuotiaiden lapsiryhmässä voidaan keskustella, miten sama asia sanottaisiin toisella kielellä. Puhu selkeästi, täydellisin lausein, usein samoja sanoja ja fraaseja toistaen. Voit myös toistaa fraasin ja lisäksi sanoa sen toisella, lapsen paremmin ymmärtämällä kielellä. Alkuun on tärkeää käyttää aina samoja termejä ja vasta sitten laajentaa sanastoa: esimerkiksi alkuun on aina ’hanskat’ ja vasta myöhemmin myös ’lapaset, kintaat, käsineet’. Yhteistyö ja avoin juttelu vanhempien kanssa on tietenkin oleellista.”
Uskallus kommunikoida on tärkeää
Mitä sanoisit nykymaailman lasten vanhemmille?
”Lapsia kannattaa
kannustaa eri kielten oppimiseen, unohtamatta ensikielen merkitystä.
Monikielisyys on jo pitkään ollut enemmän sääntö kuin poikkeus maailmassa, ja
nykyisin se on sitä myös ennen varsin yksikielisinä pidetyissä maailmankolkissa.
Kielitaidon ei tarvitse olla täydellinen, jotta siitä olisi hyötyä. Omaksutun
kielen perusteiden pohjalle voi myös aina rakentaa helpommin tarpeidensa mukaan
uutta osaamista.”
Vanhempien rooli tässä kokonaisuudessa on suuri. Kuitenkin jo se riittää, että itse suhtautuu kieliin myönteisesti, niin lapsenkin on helppo innostua niistä. Kotona on tärkeää tukea lapsen innostusta, antaa hänen käyttää oppimiaan sanoja ja tutkiskella yhdessä mitä sama asia olisi eri kielillä. Lapsen ilmauksia voi laajentaa ensin toistamalla ja sitten lisäämällä uusia tapoja muotoilla sama asia. Kaikelle kielenkehitykselle on hyväksi runsas ääneen lukeminen – kaikilla halutuilla kielillä. Kielten oppimisen on tarkoitus olla luonnollista ja hauskaa!
Kaikki oppiminen edellyttää myös tunnetaitoja, ja mokailu, uudelleen yrittäminen ja yhdessä nauraminen ovat oivallisia keinoja madaltaa rimaa. Aiemmin vallinneen kilpailullisuuden sijaan pedagogiikassa on vahvistunut kasvun ajattelutapa.Lapsi saa uskoa, että menestyminen on minullekin mahdollista harjoittelun kautta ja virheet ovat aivan tavallinen osa oppimista. Lapsia hyödyttää nähdä aikuisten mallintavan tätä arjessa, kun hekään eivät häpeile epäonnistumisiaan. Murut Solstuganissa lapset tietävät, mitä kieltä kukin aikuinen pääasiassa käyttää. Tämän lisäksi kasvattajat kuitenkin mallintavat myös rohkeaa molempien kielien käyttöä ja uuden opettelua – ja mikäs sen hauskempaa, kuin lapsen välillä päästä korjaamaan aikuista. Toista opettamalla oppii itse parhaiten ja lapset toimivat myös toisilleen mallina. Oli kyseessä sitten uusi kieli, piirtäminen tai luistelu, me aikuiset näytämme, kuinka vähemmilläkin taidoilla voi nauttia tekemisestä!
Smolander, Sini
2020. Monikielisyyteen ja -kulttuurisuuteen kasvaminen. Teoksessa Lapsen
kielenkehitys. Toim. Elina Niemitalo-Haapola, Sini Haapala ja Soile Ukkola.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, s. 337–359.
Tirri, K., Kuusisto, E. & Laine, S. 2018. Kasvun ajattelutapa motivoi oppimaan. Teoksessa Motivaatio ja oppiminen. Toim. Katariina Salmela-Aro. PS-Kustannus, Helsinki, s. 65–76.
(Tämän jutun on kirjoittanut Outi Määttä, kolmen päiväkoti-ikäisen äiti ja Murujen toinen perustaja. Tekstin sisältöä on rakentanut ja kommentoinut Mona Harki, varhaiskasvatuksen opettaja ja päiväkodin varajohtaja, sekä Maarit Jaakkola, varhaiskasvatuksen opettaja ja päiväkodinjohtaja.)
Töihin palaaminen
Töihinpaluu vanhempainvapaan jälkeen herättää monia ajatuksia ja tunteita. Ajankohta haarukoituu hetkeen, joka on sopiva lapselle, vanhemmille, työnantajalle tai jopa uramuutokselle. Käytännön kysymysten lisäksi vanhemman päässä myllertävät isot tunteet: Miten lapseni pärjää ilman minua? Mitä uralleni ja ammatilliselle osaamiselleni on tapahtunut poissaoloni aikana? Teenkö vanhempana oikean ratkaisun? Miten uudenlainen arki järjestyy? Miten jaksamme? Toisaalta vanhempi voi janota päästä haastamaan aivojaan, pois collegehousuista ja häiriöttömälle lounaalle, mutta toisaalta vauva-arjen kiireettömät hetket ja rakkaudentäyteiset sylittelyt ovat olleet ihaninta maailmassa.
Paras hoitopaikka lapselleni?
Tässä yhtälössä valtavan suurena kysymyksenä on, mikä on lapselleni paras hoitopaikka? Tärkeintä on, että vanhempi tietää lapsensa olevan turvallisessa, luotettavassa hoivassa, tuttujen varhaiskasvattajien kanssa.
Päiväkodin valinnassa on hyvä kiinnittää perusasioiden (koko, sijainti ja toiminta) lisäksi huomiota tiettyihin asioihin. Minkälainen on vastaanotto? Kohtaavatko varhaiskasvattajat sinut ja lapsesi kiireettä? Onko päiväkodin tunnelma rauhallinen? Kannattaa kysellä miten päiväkodin päivärytmi rakentuu ja minkälaisia asioita varhaiskasvatuksessa on viime aikoina nostettu esille. Voi olla, että on tarpeen myös ajatella tilannetta, jossa eri-ikäiset sisarukset olisivat päiväkodissa yhdessä.
Lapsi voi käydä samaa päiväkotia jopa viisi vuotta ja perhe olla päiväkodin asiakas yli vuosikymmenen. Tuona aikana luodaan perusta kaikelle lapsen oppimiselle, itsetunnolle ja minäkuvalle, sekä vuorovaikutustaidoille.
Miten sujuu päivähoidon aloittaminen?
Päivähoitoa
aloittaessa varaudutaan tutustumisjaksoon. Tutustumiseen käytettävä aika on
hyvin yksilöllinen – toiselle lapselle riittää päivä tai kaksi, toinen
tarvitsee viikon.
Tutustuminen aloitetaan lapsen huoltajan kanssa pienin askelin. Ensimmäisenä päivänä lapsi totuttelee aamupäivän ajan varhaiskasvattajiin ja muihin lapsiin sisällä ja ulkona leikkien. Sitten onkin hyvä palata kotiin lounaalle ja päiväunille. Seuraava päivä voi olla jo pidempi sisältäen lounaan ja mahdollisesti päiväunetkin.
”Muistan hyvin sen hullun tunteen, kun päiväkodinjohtaja sanoi, että ”lähde vain, nyt on hyvä hetki”. Hölmistyneenä jätin lapseni leikkimään uusien kavereiden kanssa, kävelin pois päiväkodilta ja olo oli outo – kuin kädet olisivat olleet typötyhjät ja jotain tosi tärkeää olisi unohtunut. Parin tunnin päästä sain viestin, jossa oli valokuva sikeässä unessa olevasta lapsestani.”
Varhaiskasvattajien
ja huoltajien välillä käydään aina hyvä dialogi siitä, mikä lapselle vaikuttaa
parhaalta ratkaisulta. Lapsen ja
varhaiskasvattajan välinen luottamussuhde alkaa syventyä, ja lapsi oppii
turvautumaan päiväkodin aikuisiin, kun oma huoltaja ei ole paikalla.
Päiväkodissa
lapsi on todennäköisesti ensimmäistä kertaa lapsiryhmän jäsen. Vanhempaa voi
mietityttää, kuinka lapsi pärjää erilaisten ihmisten kanssa. Osaavat
varhaiskasvattajat huomioivat lapsen yksilönä ryhmässä. Tutustumisen kautta
opitaan tuntemaan jokaisen lapsen vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet.
Kun ensimmäisen kerran jättää lapsen päiväkotiin, voi eron hetki olla vaikea ja itkuinenkin. Sitä ei kannata säikähtää, vaikka tilanne voikin tuntua hankalalta. Näissä tilanteissa huoltaja voi tukea lapsen turvallisuudentunteen rakentumista siten, että toimii määrätietoisesti ja johdonmukaisesti jättäessään lapsen varhaiskasvattajille ja sanoo reippaasti hei-heit. Näin huoltaja osoittaa lapselle, että luottaa varhaiskasvattajiin, ja sinäkin lapseni voit luottaa heihin. Joskus ero voi olla vaikeampi vanhemmille kuin lapsille. 🙂
”Kaikki lapseni ovat vaatineet eri ajan tottuakseen päiväkotiarkeen. Yksi ei itkenyt perääni koskaan, kolmas monta viikkoa. Onneksi varhaiskasvattajien sylit ja vanhempien sisarusten läsnäolo saivat aina itkun loppumaan. Uteliaisuus liittyä mukaan kavereiden toimintaan tempaisi lapsen mukaansa.”
Muuttunut arki
Kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä (ja pilke silmäkulmassa) voin taata, että työarki ennen ja jälkeen lapsen on erilainen. Työpäivän tahti todennäköisesti tiivistyy. Iltapäivällä kelloa tulee vilkuiltua ahkerasti, sillä päiväkodin portti on jo mielessä. Useaa vanhempaa vaivaa riittämättömyyden tunne, kun on pois sekä lapsen luota, että tuntee panostavansa töihin vähemmän kuin ennen. Ainakin minä, tämän blogitekstin kirjoittaja, opin vasta lasten saamisen myötä todellisen työn priorisoinnin, olennaiseen fokusoimisen ja itseni johtamisen taidot. Onneksi ”huonouden tuntemukset” ovat usein vain henkilön itsensä kokemuksia, eikä näitä ajatuksia jaa lapsi eikä työnantaja.
”Etsin todella tarkkaan sopivaa hoitopaikkaa esikoiselleni, kun töihin paluun aika koitti. Valintani osui päiväkotiin, jossa heti ovella tuli lämmin olo, ja toiminta oli laadukkaan oloista. Pian huomasin arjen rytmin muuttuneen. En venyttänytkään päiviä ja tehnyt ”tämän jutun vielä loppuun”, vaan läppärin kansi sulkeutui tasan klo 16.”
Monien vanhempien mielestä lasten hakeminen iltapäivällä päiväkodista on päivän paras hetki. Ja ehdottomasti se on päivän paras hetki lapselle. On tärkeää, että vanhempi jättää puhelimen autoon ja kohtaa lapsen läsnä ollen ja kuunnellen. Varhaiskasvattajien kanssa vaihdetaan päivän kuulumiset, ja kuullaan mitä lapsella on kerrottavana.
”Lapseni tunnistavat automme jo hämmästyttävän kaukaa! Leikkien tohinassa oleva pieni sininen hahmo valpastuu, ja lähtee ilosta kiljuen juoksemaan kohti porttia. Mikään ei ole ihanampaa, kuin innokas Äitiiii-huuto ja kaulaan kapsahtava onnellinen lapsi.”
Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita tai yhtä oikeaa ikää, jolloin lapsen kannattaa aloittaa päivähoito. Perheet ja lapset ovat yksilöitä, ja varhaiskasvattajat osaavat tukea perhettä tilanteen mukaan. Osaava henkilökunta on aidosti kiinnostunut asiakasperheiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja pyrkii tukemaan perheitä kaikissa tilanteissa. Avoimuus ja rehellisyys ovat ensisijaisen tärkeitä arvoja. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vanhemman ei tarvitse kertaakaan miettiä, kehtaanko kertoa tästä.
Onnelliset lapset kasvavat onnellisissa perheissä, ja jokainen perhe löytää oman yksilöllisen tasapainonsa.
Olen keskustellut viime aikoina hyvin paljon päiväkotimaailmasta; niin lasten ja perheiden kokemuksista kuin varhaiskasvattajienkin arjesta ja toiveista. En ole itse varhaiskasvattaja enkä pedagogi, mutta olen kolmen pienen lapsen äiti. Olen viimeisen vuoden aikana muodostanut kokonaisvaltaisemman ja tarkemman kuvan varhaiskasvatuksesta, sekä vahvempia omia näkemyksiä ja mielipiteitä. Niitä tämäkin kirjoitus edustaa.
Mikä on päiväkodissa tärkeää?
Olen pohtinut kysymystä omien lapsieni kannalta.
Esikoiseni on saanut käydä fantastista päiväkotia, joka lopettaa kesällä toimintansa. En enää edes jaksa ihmetellä, miten hän on oppinut laskemaan tai joogaamaan, miten hän vie pyytämättä likaiset astiat tiskipöydälle, päästää pikkuveljensä edelle tai yskii käsivarteensa. Ja harva se päivä saan ihastella pipon alta paljastuvaa, päivän aikana syntynyttä, monimutkaista ja kaunista lettikampausta. Kaikesta paistaa läpi, että tyttäreni viettää päivänsä rauhallisessa, virikkeellisessä ja hyvätapaisessa kasvatusympäristössä, ja että hän saa päiväkotiarjessaan huomiota ja rakkautta.
Uskon, että tämä on upean henkilökunnan lisäksi paljolti sen ansiota, että hänen päiväkotiyhteisönsä on pieni. Kaikki työntekijät tuntevat tyttäreni, hänen ominaispiirteensä ja kiinnostuksenkohteensa. He kaikki myös tietävät, missä asioissa hänellä on opittavaa, mikä häntä jännittää ja mitä hän tarvitsee. Hänet huomioidaan yksilönä ryhmässä.
Äitinä olen tietysti miettinyt, mitä asioita haluan lapsilleni opettaa. Haluan, että heistä kasvaa empaattisia ja rohkeita, itsenäisiä ja elämässä pärjääviä ihmisiä. En koskaan halua heidän luulevan, että ovat muita huonompia tai vähemmän tärkeitä – enkä myöskään pitävän itseään muita parempina. Heidän ominaispiirteensä ovat heidän vahvuuksiaan, on se sitten villi temperamentti, oppimisen halu tai raukea rauhallisuus. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, yhdessä toisiaan täydentäviä.
Siksi mielestäni päiväkodin avainasioita ovat:
Yksilöllisyys – Lapsen yksilölliset vahvuudet ja tarpeet huomioidaan päiväkodin arjessa. Jokainen lapsi kokee olevansa hyväksytty omana itsenään. Jokainen kohdataan aidosti ja hänelle on aikaa, syliä ja lämpöä.
Huomioiminen – Varhaiskasvattajat ovat aidosti läsnä lasta varten ja aistivat lapsen aloitteita ja tarpeita touhun keskelläkin. Toiminta on kannustavaa ja välittävää. Jokainen lapsi tulee kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi.
Osallistaminen – Lapset osallistuvat päiväkodin toiminnan ja teemojen suunnitteluun esimerkiksi lasten kokouksissa. Ollessaan mukana päätöksenteossa he kokevat toiminnan mielekkääksi ja sitoutuvat tekemiseen. He kokevat olevansa merkityksellisiä, tärkeitä ja osa yhteisöä. He oppivat kuuntelemaan toisia ja arvostamaan heidän mielipiteitään.
Turvallisuus – Lapsen tulee tuntea olonsa turvalliseksi, vanhempien tulee tietää lapsensa olevan turvassa ja toimintaympäristön on oltava vaaraton. Ja mikä olisi turvallisempi paikka, kuin rauhallisen aikuisen syli.
Edellä mainitut asiat on sanoittanut vahva varhaiskasvatuksen ammattilainen, päiväkodinjohtaja Maarit Jaakkola, joka on johtanut tyttäreni päiväkotia ja on minun luottohenkilöni kaikessa varhaiskasvatukseen liittyvässä. Murut on meidän yhteisvoimin perustama päiväkoti, ja nämä yllä mainitut asiat ovat Murujen kulmakiviä.
Halusimme luoda pienen kyläpäiväkodin, jossa lapsi on varhaiskasvatuksen keskiössä, ja päiväkoti voi tukea koko perhettä arjen haasteiden keskellä. Halusimme päiväkodin, jossa eri ikäiset sisarukset näkevät toisiaan päivän aikana, jossa lasten ei tarvitse kilpailla huomiosta ja kaikki tuntevat kaikki – myös perheet toisensa.
Suunnitellessani äitiysvapaan lopettamista, olin ison kysymyksen äärellä: Miten järjestäisimme kolmen lapseni päivähoidon?
Nyt kolmevuotias tyttäreni on saanut käydä 1-vuotiaasta asti pienessä päiväkodissa, jonka kodinomaisuus, lämpö ja turvallisuus ovat hurmanneet meidät tyystin. Päiväkoti lopettaa toimintansa, koska rakennus jossa se sijaitsee, puretaan. Olin dilemman edessä: alueellamme ei toiminut yhtäkään päiväkotia, jonne olisin halunnut lapseni viedä. Ei sillä, että ne olisivat olleet huonoja. Päinvastoin. Näin toinen toistaan ihanammin toteutettuja varhaiskasvatukseen loistavasti soveltuvia tiloja ja minua otti vastaan mukavat ja osaavat päiväkodinjohtajat. Mutta nämä päiväkodit olivat isoja, noin 100 – 150 lapsen yksiköitä. Vuoden ikäiset kaksoset eivät olisi nähneet isosiskoaan päivän aikana lainkaan. Heitä hoitaisi eri aikuiset, he ulkoilisivat eri pihoilla, eivätkä he voisi kertoa yhdessä päivän aikana kokemistaan seikkailuista ja sattumuksista. Minua myös arvelutti, olisiko ison yksikön häly ja peuhu pienille vauvoille ylivoimaisen häkellyttävää. Kolmevuotias kyllä pärjäisi.
Moni kaltaiseni vanhempi on varmasti saman kysymyksen äärellä. Töihinpaluu houkuttaa, mutta samaan aikaan kotona kainalossa tuhisevasta pallerosta on vaikea päästää irti. Jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta, ja pienelle lapselle mielestäni sitä on turva, syli ja opettavainen hauskanpito.
Paras hoitopaikka lapselle
Mistä kaipaamani hoitopaikan kodinomaisuus syntyy? Lämmöstä, välittävästä henkilökunnasta, avoimesta kommunikaatiosta ja yhteisöllisyydestä. Siitä, että vanhemmat tuntevat toisensa ja vaihtavat kuulumiset eteisessä. Siitä, että jokainen hoitaja tuntee lapseni ja heidän oikkunsa. Siitä, että asioista voidaan puhua ja aito lapsista välittäminen kantaa kotiin asti. Kodinomaisuus syntyy sylistä ja tunteista. Siitä, että on mahdollista olla oma itsensä iloineen, suruineen, kiinnostuksenkohteineen ja juttuineen. Päivähoitopaikka on lapselle kodin jatke, pesä, jossa häntä odottaa kaverit, kotiruoka ja turvalliset aikuiset.
Päiväkodin perustaminen
Vastaus ongelmaan löytyi ei-niin-kevyellä ratkaisulla, eli perustamalla päiväkoti. Yhdessä päiväkodinjohtajan ja muun avainhenkilöstön kanssa olemme rakentaneet kodinomaisen kyläpäiväkodin, jossa 36 lasta toimivat kahdessa ryhmässä rinnakkain. Eri ikäiset sisarukset jakavat arjen ja touhuavat yhdessä. Isot hoitavat ja hellivät pienempiä, ja pienemmät oppivat isoilta. Mukana projektissa on ollut varhaiskasvattajia, joilla on vuosikymmenten kokemus yhdistettynä virkistäviin näkökulmiin ja tämän päivän lasten oppimistarpeisiin, sekä eri alojen osaajia, jotka ovat antaneet panoksensa liiketoiminnan suunnitteluun. Tulokseksi on syntynyt Päiväkoti Murut, joka avaa ovensa Espoon Haukilahdessa elokuussa 2019.
Olen iloinen ja ylpeä, että pystyimme perustamaan pienen päiväkodin aikana, jolloin kustannuspaineet ohjaavat rakentamaan suuria yksiköitä. Esimerkkinä Tampereen kaupunki, joka kertoo rakentavansa jatkossa vain yli 160 lapsen yksiköitä. Toki suuruus tuo etuja; isot liikuntatilat ja pihat, kustannustehokas toiminta ym. Laskelmat tehneenä tiedän, kuinka äärettömän vaikeaa on saada päiväkotia kannattavaksi. Samassa artikkelissa kasvatustieteen professori Marita Mäkinen Tampereen yliopistosta nostaa esille myös suuriin lapsimääriin liittyviä riskejä: ”Miten pikkulapsille turvataan hälytön ja rauhallinen kasvuympäristö, jos ympärillä on kymmeniä tai satoja lapsia samassa tilassa, pihaulkoilussa tai syömässä? Jos lapsi joutuu olemaan isossa, meluisassa tilassa pitkiä aikoja, se nostaa stressin kokemusta ja jatkuva stressi on lapsen kehitykselle tuhoisaa”, Mäkinen toteaa. Pieni lapsi tarvitsee mahdollisimman turvallisen ja kodinomaisen ympäristön kasvaa.
Henkilökohtaisesti tämä on ollut äärimmäisen inspiroiva ja opettava seikkailu. Tämä hanke on ollut loistavaa vastapainoa työlle konsultointimaailmassa, toisaalta on ollut mahtavaa miettiä, miten digitalisaatio vaikuttaa näin perinteiseen toimialaan. Äitiysvapaani ei siis ollut erityisen vapaa tai netflixintäyteinen, mutta ne pienet lasten unen hetket on ainakin käytetty hyvin.
We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. If you continue to use this site we will assume that you are happy with it.Ok
