Avainsana: varhaiskasvatus

Kaksikielinen päiväkoti on arvokas lapsen kielenkehitykselle

Kuva: Stephen Andrews

(Kirjoittaja Sara Knuuti on psykologi, Murujen osakas ja henkilöstövastaava.)

Päiväkoti Murut Solstugan on noin kolmenkymmenen lapsen kaksikielinen yksikkö Kirkkonummen keskustassa. Toimintaperiaatteena on olla kuin suuri kaksikielinen perhe: lapset saavat opetusta omalla äidinkielellään suomeksi tai ruotsiksi ja oppivat lisäksi toista kieltä arjessaan laulun ja leikin kautta. Kaksikielisyys varhaiskasvatuksessa pohjautuu tutkittuun tietoon lapsen kielenkehityksestä ja monikielisyydestä. Tässä jutussa haastattelen puheterapeutti ja tutkija Sini Smolanderia aiheesta tarkemmin.

Kaksikielisyys valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa

Varhaiskasvatukselle on valtakunnallisesti asetettu laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, joista yksi on Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu. Kaksikielisessä päiväkodissa kielitaidon lisäksi lapsilla vahvistuu mutkaton suhtautuminen erilaisiin ihmisiin, mikä on merkittävä etu tulevaisuuden työelämätaidoissa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s. 36

Kielten rikas maailma: Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten valmiuksien ja kielellisten identiteettien kehittymistä. Uteliaisuus kieliin ja kulttuureihin herää, ja uudet taidot avaavat vaikuttamisen ja osallisuuden mahdollisuuksia. Kaksikielinen varhaiskasvatus hyödyntää lasten varhaisen kielenoppimisen herkkyyskautta, kun heille tarjotaan tavanomaista monipuolisemmin tilaisuuksia käyttää kieliä. Monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti, ja samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellä toteutetusta varhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnä. Kukin henkilöstön jäsen käyttää aktiivisesti jompaakumpaa kieltä ja lapsella on aina mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös omalla äidinkielellään. Lapsia kannustetaan molempien kielten käyttöön. (Opetushallitus 2018, s. 40, 51–52)

Oma lapseni kaksikieliseen päiväkotiin? Tutkittua tietoa pohdinnan tueksi

Puheterapeutti ja tutkija Sini Smolander, olet työskennellyt pitkään erikoissairaanhoidon puheterapeuttina monikielisten lasten parissa ja olet tekemässä aiheesta väitöskirjaa. Mitä väitöskirjasi tarkemmin käsittelee?

”Tutkin peräkkäisesti kaksikielisten lasten toisen kielen (suomen kielen) kehittymistä rinnakkain äidinkielen kanssa tilanteessa, kun kieli kehittyy tyypillisesti, sekä tilanteessa kun kielenkehityksessä on molemmilla kielillä erityistä kehityksellistä haastetta.”

Mitä lapsen kielenkehityksestä monikielisessä ympäristössä nykytiedon valossa ajatellaan?

”Kun lapsi omaksuu kieliään luonnollisessa kielenkäyttöympäristössä äidinkielensä tapaan, rinnalle tulevan toisenkin kielen omaksuminen tapahtuu hyvin samaan tapaan. Lapsilla on siis kyky oppia useampaa kuin yhtä kieltä (kielikyvykkyytensä ja kognitionsa puitteissa), eikä kahden kielen omaksuminen haittaa kognitiivista kehitystä. Kielenkehityksen vauhti ja saavutettu taitotaso toki riippuvat siitä, paljonko lapsi saa altistua kielille ja käyttää niitä. Taitotaso jatkossakin muuttuu käytön, tarpeen ja tilanteiden mukaan. Monikieliseksi voidaan kutsua henkilöä, joka käyttää useampaa kieltä arjessaan, ottamatta kantaa kielitaidon tasoon.”

Kaksikielisessä päiväkodissa lapsella on mahdollisuus omaksua oman ensikielensä rinnalla toista kieltä, mikä on valtava rikkaus, eikä haittaa kielenkehitystä. Kuva: Ben White

Mitä ajattelet siitä, että lapsi kuulee päiväkodissa kahta kieltä, vaikka omassa kodissa puhuttaisiin vain yhtä niistä?

”Tällaisessa tilanteessa lapsella on mahdollisuus omaksua oman ensikielensä rinnalla toista kieltä, mikä on rikkaus, eikä haittaa kielenkehitystä. Ensikielen suotuisan kehityksen jatkumiseksi on toki hyvä, että toinen päiväkodissa puhutuista kielistä on myös kotikieli. Toisen kuultavan kielen osalta on mahdollista, että altistusta tulee vähemmän päivän mittaan ja luonnollisestikaan silloin kielitaito ei ole samanlainen molemmissa kielissä. Tämä ei tarkoita, että lapsi ei omaksuisi kahta kieltään tyypillisen kehityskulun mukaan. Jos lapsi ei kuule kotikieltään lainkaan päiväkodissa, eikä se ole laajemmin yhteiskunnan kieli, on hyvä varmistaa, että kotikielelle altistumista tulee muuten riittävästi, jotta sen suotuisa kehitys voidaan turvata.”

Oppiiko lapsi yhtä kieltä hitaammin tai huonommin, jos arjessa on toinenkin kieli?

”Kun lapsi kehittyy tyypillisesti eikä hänellä ole kehityksellisiä (kielellisiä) vaikeuksia, kahden kielen kehittyminen sujuu suotuisimmin. Kahden kielen rinnakkainen tai peräkkäinenkin kehittyminen varhaislapsuudessa noudattelee periaatteiltaan samoja kehityskulkuja, kuin yhden kielen kehittyminen. Jossain määrin kielten kehityksessä voi olla eroja yhden kielen kehittymiseen nähden, ja kielet voivat vaikuttaa toisiinsa eri tavoin riippuen siitä, miten lähellä tai kaukana ne ovat toisistaan esimerkiksi rakenteellisesti. Tämä ei kuitenkaan ole merkki häiriöstä. Altistumisesta ja ympäristöstä riippuen kielen osa-alueet saattavat myös kehittyä eri kielissä hieman eritahtisesti ja esimerkiksi sanaston osalta todetaan usein jonkin verran toisistaan eroava sanavarasto. Ei ole myöskään realistista odottaa kielten kehittyvän täysin tasapainossa määrällisesti, ja toisen kielen suppeampi sanasto ei ole merkki siitä, että kahden kielen omaksuminen vaikuttaisi kielteisesti kielen kehitykseen yleensä.”

Kaksikielinen päiväkoti

Minkälaiselle lapselle suosittelisit kaksikielistä päivähoitoa?

”Vaivattomimmin kaksikielinen päivähoito soveltunee varmasti lapselle, jolla on tyypillinen kielenkehitys, ja koko perheellä on myönteinen asenne useamman kielen yhtäaikaiseen omaksumiseen. Kiistatta monikielisyydellä on positiivisia sosiaalisia, kulttuurisia ja kommunikatiivisia vaikutuksia – nykymaailmassa vahvasti ihan työelämään asti.”

Kiistatta monikielisyydellä on positiivisia sosiaalisia, kulttuurisia ja kommunikatiivisia vaikutuksia – nykymaailmassa vahvasti ihan työelämään asti. Kuva: Gautam Arora

Minkälaiselle lapselle kaksikielinen päiväkoti voisi olla liian haastava tai kuormittava vaihtoehto?

”Periaatteessa monikielinen ympäristö sopii kaikille lapsille siinäkin tapauksessa, että kielten omaksumisessa on neurobiologiselta pohjalta haastetta, kuten kehityksellisessä kielihäiriössä. Tällainen lapsi tarvitsee toki enemmän tukea kieliinsä, ja tämä on huomioitava kotona ja päivähoidossa: vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen (kuvat, viittomat) käyttäminen molempien puhuttujen kielten rinnalla on oleellista. Tästä syystä perheessä on hyvä pohtia toiveita ja tavoitteita kielten omaksumiselle. Lapsen viihtymistä kaksikielisessä ympäristössä on hyvä seurata ja tehdä ratkaisuja siltäkin pohjalta erityisesti, mikäli kaksikielinen päivähoito ei ole perheen kielitilanteen kannalta välttämätön.”

Mitä ajattelet varhaiskasvattajien kielitaidosta – voivatko he käyttää vain sellaisia kieliä, jotka osaavat erinomaisesti?

”Lapselle puhutun kielen ei tarvitse aina tarjota äidinkielentasoista mallia. Etenkin, kun lapsi saa arjessaan mallia myös useammalta kieltä sujuvasti puhuvalta. Useimmiten ajatellaan, että aikuisen kielimallin olisi hyvä olla suhteellisen sujuva sillä kielellä mitä käyttää, mutta täydellisen virheetöntä sen ei tarvitse olla voidakseen olla hyödyksi lapsen kielenkehitykselle. Kielten ”sekoittamisessa” ei myöskään nykyajatuksen mukaan ole mitään huonoa. Aikuinen voi hyvin korvata yksittäisiä sanoja toisella kielellä ja antaa näin mallia myös kielenkäytön joustavuudesta. Yhdessä harjoitteleminen laajentaa lapsen tietoisuutta kielen muodoista, minkä katsotaan usein olevan vahvuus monikielisillä lapsilla ja palvelevan esimerkiksi lukitaitojen kehitystä.” 

Kasvun ajattelutavassa lapsi saa uskoa, että menestyminen on minullekin mahdollista. Aikuiset mallintavat arjessa, kuinka virheet ovat tarpeellinen ja hauska osa oppimista. Kuva: Adam Winger

Minkälaisia käytännön vinkkejä antaisit varhaiskasvattajille useamman kielen tukemiseen?

”Kielenkäyttö kannattaa kytkeä arjen tilanteisiin ja lapsen kiinnostuksen kohteisiin. Leikin, laulun ja lorujen kautta uuden sanaston ja fraasien oppiminen on usein helpompaa. Kuvat, näyttäminen ja piirtäminen ovat tärkeitä puhutun viestin tukena. Salli lapsen käyttää haluamaansa kieltä – molemmilla kielillä vastaaminen on mahdollista. Toisen kielen kehitystä voi tukea epäsuorasti, esimerkiksi lapsen aloittaessa keskustelun ensikielellään, hänelle voi vastata toisella kielellä, vaatimatta häntä kuitenkaan suoraan vaihtamaan kieltä. Jo alle 3-vuotiaiden lapsiryhmässä voidaan keskustella, miten sama asia sanottaisiin toisella kielellä. Puhu selkeästi, täydellisin lausein, usein samoja sanoja ja fraaseja toistaen. Voit myös toistaa fraasin ja lisäksi sanoa sen toisella, lapsen paremmin ymmärtämällä kielellä. Alkuun on tärkeää käyttää aina samoja termejä ja vasta sitten laajentaa sanastoa: esimerkiksi alkuun on aina ’hanskat’ ja vasta myöhemmin myös ’lapaset, kintaat, käsineet’. Yhteistyö ja avoin juttelu vanhempien kanssa on tietenkin oleellista.”

Uskallus kommunikoida on tärkeää

Mitä sanoisit nykymaailman lasten vanhemmille?

”Lapsia kannattaa kannustaa eri kielten oppimiseen, unohtamatta ensikielen merkitystä. Monikielisyys on jo pitkään ollut enemmän sääntö kuin poikkeus maailmassa, ja nykyisin se on sitä myös ennen varsin yksikielisinä pidetyissä maailmankolkissa. Kielitaidon ei tarvitse olla täydellinen, jotta siitä olisi hyötyä. Omaksutun kielen perusteiden pohjalle voi myös aina rakentaa helpommin tarpeidensa mukaan uutta osaamista.”

Vanhempien rooli tässä kokonaisuudessa on suuri. Kuitenkin jo se riittää, että itse suhtautuu kieliin myönteisesti, niin lapsenkin on helppo innostua niistä. Kotona on tärkeää tukea lapsen innostusta, antaa hänen käyttää oppimiaan sanoja ja tutkiskella yhdessä mitä sama asia olisi eri kielillä. Lapsen ilmauksia voi laajentaa ensin toistamalla ja sitten lisäämällä uusia tapoja muotoilla sama asia. Kaikelle kielenkehitykselle on hyväksi runsas ääneen lukeminen – kaikilla halutuilla kielillä. Kielten oppimisen on tarkoitus olla luonnollista ja hauskaa!

Kaikki oppiminen edellyttää myös tunnetaitoja, ja mokailu, uudelleen yrittäminen ja yhdessä nauraminen ovat oivallisia keinoja madaltaa rimaa. Aiemmin vallinneen kilpailullisuuden sijaan pedagogiikassa on vahvistunut kasvun ajattelutapa.Lapsi saa uskoa, että menestyminen on minullekin mahdollista harjoittelun kautta ja virheet ovat aivan tavallinen osa oppimista. Lapsia hyödyttää nähdä aikuisten mallintavan tätä arjessa, kun hekään eivät häpeile epäonnistumisiaan. Murut Solstuganissa lapset tietävät, mitä kieltä kukin aikuinen pääasiassa käyttää. Tämän lisäksi kasvattajat kuitenkin mallintavat myös rohkeaa molempien kielien käyttöä ja uuden opettelua – ja mikäs sen hauskempaa, kuin lapsen välillä päästä korjaamaan aikuista. Toista opettamalla oppii itse parhaiten ja lapset toimivat myös toisilleen mallina. Oli kyseessä sitten uusi kieli, piirtäminen tai luistelu, me aikuiset näytämme, kuinka vähemmilläkin taidoilla voi nauttia tekemisestä!

Lue myös Murut Solstuganista. Läs också om Murut Solstugan.

Lähteet:

Smolander, Sini 2020. Monikielisyyteen ja -kulttuurisuuteen kasvaminen. Teoksessa Lapsen kielenkehitys. Toim. Elina Niemitalo-Haapola, Sini Haapala ja Soile Ukkola. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, s. 337–359.

Tirri, K., Kuusisto, E. & Laine, S. 2018. Kasvun ajattelutapa motivoi oppimaan. Teoksessa Motivaatio ja oppiminen. Toim. Katariina Salmela-Aro. PS-Kustannus, Helsinki, s. 65–76.

Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Helsinki.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Varhaiskasvatuksesta lapsi saa laaja-alaiset taidot muuttuvaan maailmaan – tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

(Kirjoittaja Sara Knuuti on psykologi, Murujen osakas ja henkilöstövastaava.)

Varhaiskasvatussuunnitelma ja uudet taidot

Suomen päiväkotitoiminnan runkona on valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma. ”Vasu-keskustelut” oman lapsen kasvusta ja kehityksestä ovat huoltajille tuttuja, mutta harva on ehkä perehtynyt asiaan perusteellisemmin. Muruissa kasvatustyö tuodaan vanhemmille näkyväksi Kindiedays-sovelluksella, jolla henkilökunta viestii päivittäin: suloisia valokuvia kasvot mustikassa, mutta myös tietoa, kuinka toiminta on liittynyt ”vasuun”. Opetus- ja kasvatusalalla päiväkodista lukioon painotetaan laaja-alaisen osaamisen tavoitteita. Yksi tapa myötävaikuttaa näiden taitojen kehittymiseen on tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Tässä jutussa haastattelen psykologi ja kirjailija Kirsi Sjöblomia, joka on kirjoittanut päiväkotienkin käyttöön kirjan Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat – mindfulness-satuja ja -harjoituksia.

Muruissa viestitään huoltajille Kindiedays-sovelluksella varhaiskasvatuksen sisällöistä.

Maailma muuttuu nopeasti, eikä diginatiivien jälkeläistemme työelämä tule muistuttamaan omaamme: se tulee rakentumaan laajojen yhteistyökuvioiden ja verkostoälykkyyden varaan. Staattiset tiedot ja taidot eivät enää niinkään ole tarpeen, kun kaikki tieto on välittömästi saatavilla. Sen sijaan yksilön tulee osata hallinnoida työntekoaan ja palautumistaan, huolehtia itsestään ja arjestaan, sekä rakentaa onnistunutta yhdessä tekemistä muiden ihmisten kanssa. Mikäli tulevaisuus herättäisi vanhemmissa huolta lapsensa pärjäämisestä, ei hätää: tässäkin suurin viisaus on lähestyä kokonaisuutta yksi ajankohtainen(!) pala kerrallaan. Jo päiväkodista alkaa lempeä valmistautuminen itsetuntemuksen kautta hyviin ihmissuhteisiin ja ymmärrykseen omasta tavasta olla. Tavoitteena ei suinkaan ole taaperoiden tiukka treenaaminen huippusuoriutujiksi, vaan päinvastoin runsaan ajan antaminen leikkimiselle, hitaalle olemiselle, itsensä kuuntelemiselle ja reagointitapojensa oivaltamiselle. ”Jokainen on omanlainen!”, tiesikin 3-vuotias murulainen jo perustella leikkivalintojaan.

Tietoinen läsnäolo varhaiskasvatuksessa ja Pikkumulperi

Kirsi Sjöblom, olet kirjoittanut kirjan Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat – mindfulness-satuja ja – harjoituksia. Mikä Pikkumulperi on?

”Pikkumulperi on sellainen ihan omanlaisensa pieni olento. Vaikka kirjailija lähettää ajatuksensa maailmalle omien ideoidensa saattelemana, on tärkeää, että lukijalle ja kokijalle jää omaa tilaa kuvitella. Tarinoiden avulla voi oivaltaa asioita eri tavalla kuin analyyttisen pohdiskelun kautta; kokemuksellisuudella voi joskus olla vahvempikin merkitys, kuin vaikkapa tavoitteellisella opiskelulla. Kirjassani eri elementit täydentävät toisiaan ja siinä toimii monikanavaisuus, eli kaunokirjallinen teksti, kuvat, äänitteet ja harjoitukset kytkeytyvät toisiinsa. Kirjassa on myös taustatieto-osuus. Milja Laineen hieno kuvitus on herättänyt hahmot eloon, mikä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lukijasta on kyse.”

”Pikkumulperi henkäisee ja miettii: jo se, että äiti sanoi pelon ääneen, helpotti oloa. Pelko ei ollut enää aivan niin pelottavaa. Kun sillä oli nimi ja se huomattiin, se vaimeni hiukan ja muutti muotoaan.” (Sjöblom 2018, s. 53)

Hyväksyvä läsnäolo

Mitä ”tietoinen hyväksyvä läsnäolo” käytännössä tarkoittaa ja miten sitä selittäisi lapselle?

”Sillä tarkoitetaan huomion tarkoituksellista suuntaamista nykyhetkeen juuri sellaisena kuin se on. Vaikka länsimaisina ihmisinä usein lähestymme harjoitusta jonkin asian tekemisenä, tässä tapauksessa se on enemmänkin tekemisestä irti päästämistä, asettumista levähtämään tähän hetkeen. Voi ajatella, että lapsilla taito olla läsnä tässä hetkessä on jopa hyvin luontaista. He ovat tarkkoja huomaamaan vaikkapa metsän tuoksuja ja ääniä, ja osaavat senkin, että huomaaminen sinänsä on arvokasta – asioita ihmetellään ihan vain ihmettelyn ilosta. Tarkoituksena ei siis ole saada aikaan mitään, ei edes rentoutumista. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että pyritään suhtautumaan kaikkiin kokemuksiin avoimesti ja uteliaasti, ja päästämään irti arvottamisesta, onko joku juttu hyvä tai huono. Pikkumulperi-kirja tarjoaa kotien, varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen käyttöön käytännönläheistä materiaalia, jonka avulla voi tutustua tietoiseen läsnäoloon ja sen harjoittamiseen.”

Olet tulevaisuuden työelämätaitoihin, motivaatioon ja hyvinvointiin erikoistunut psykologi ja filosofian tohtori, kouluttaja, aineenopettaja, jooga- ja meditaatio-ohjaaja. Olet työskennellyt muun muassa lastenpsykiatrialla ja ohjannut tunnetaitoryhmiä. Kuinka kuvailisit omaa polkuasi Pikkumulperin luo?

”Ensimmäinen tarina lähti syntymään oikeastaan aika odottamattomana sivutuotteena, kun kävin kolmivuotista Viita-akatemian kirjoittajakoulua. Ajattelen, että kirjoihin ammentuu koko siihen asti eletty elämä; fiktiivistenkin tekstien ja kuvitteellisen maailman rakennusaineena ovat paitsi kirjoittajan omat kokemukset ja henkilöhistoria, myös se tarinoiden ja sanojen maailma, jota hän on elämänkaarensa aikana lukenut. Myös ammatillisesti kirjassa yhdistyy moni erilainen tontti: kaunokirjallisuus, tietoisen läsnäolon, joogan ja vapaan tanssin ohjaaminen, opettaminen, sekä tutkimus. Olin tutustunut tietoisen läsnäolon harjoittamiseen jo vuosien ajan ja kokenut sen melkeinpä mullistavaksi hyväksi voimavaraksi omassa elämässäni. Kaunokirjallisuus ja kirjoittaminen on puolestaan ollut suuri intohimoni ja lähellä sydäntäni aina.”

Kirsi Sjöblom (Kuva: Kristina Tsvetkova)

Pysähtymisen hyödyt

Kirjoitat, että rohkaisemalla lasta havainnoimaan omaa olotilaansa ja tarpeitaan tuetaan autonomiaa, motivaatiota ja itsesäätelyn taitojen kehittymistä. Kuinka perustelisit tätä skeptikoille; mitä hyötyä lapsen kasvulle voi olla hetken pysähtymisestä?

”Aika keskeinen juttu on sellainen paradoksi, kun usein ajattelemme kiireen keskellä, että töitä pitää tehdä yhä tiiviimmin, jotta ne ehtisi saada valmiiksi. Nykyään on kuitenkin paljon tutkimustietoa siitä, että töiden etenemisen kannalta olennaista onkin esimerkiksi säännölliset mikrotauot. Palautuminen jo työpäivän aikana tukee hyvinvointia ja tuottavuutta pitkällä tähtäimellä. Kuitenkin sen sijaan, että arvottaa pelkästään pysähtymisen hyötyä ja tuloksia, haluaisin nostaa esille sen arvon sellaisenaan: ilman taitoa olla läsnä nyt, elämän hetket menevät autopilotilla ohi, kun oma mieli matkustelee menneessä tai tulevassa. Ihan elämänlaadun kannalta, juuri nyt tapahtuu jotain tärkeää.”

Voiko Pikkumulperin harjoitteita alkaa tehdä kotona lapsen kanssa, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan mindfulnessista?

”Kirja on rakennettu niin, että se alkaa helpoilla harjoitteilla ja etenee siitä, joten aivan hyvin aikuinen ja lapsi voivat aloittaa tutkimusmatkansa yhdessä. Tärkeää on, että tilanne on turvallinen ja vapaaehtoinen. Aikuisen on hyvä ennakkoon tutustua lyhyisiin harjoitusohjeisiin, jotka auttavat pääsemään alkuun. Lapsen tulee saada itse päättää, osallistuuko ja miten osallistuu. Jos esimerkiksi paikallaan rentoutuminen ei tunnu hyvältä, voi luonnossa oleminen tai seisten tehtävät harjoitteet soveltua paremmin. Harjoitus voi myös alkuun olla hyvin lyhyt. Pääasia, että kokemus on myönteinen.”

Olet tehnyt väitöskirjan aiheesta miten tukea työntekijöiden hyvinvointia ja tuottavuutta nykypäivän työelämässä, jossa suuri osa työstä on tietointensiivistä, digitaalisesti välittyvää ja monesta fyysisestä paikasta käsin tehtävää. Työssäsi todetaan esimerkiksi, että etätyö edellyttää itseohjautuvuutta ja itsesäätelyn taitoja. Kuinka näkisit tämän aihepiirin kytkeytyvän Pikkumulperin sanomaan? Minkälaisia työelämätaitoja sinusta nykyisille päiväkoti-ikäisille tulisi opettaa?

”Ajattelen, että ne liittyvät paljon yhteen ja ilmiöt ovat monelta osin samoja lapsilla ja aikuisilla. Tietoisen läsnäolon taidot ovat nykytiedon valossa hyvä menetelmä oman mielen huoltamiseen ja tuki myös itsesäätelyn taitojen kehittymiseen. Olen juuri ollut tuottamassa sisältöä Terve Oppiva Mieli -hankkeen Läsnäoleva johtaja-koulutuksessa, jossa koulutetaan tietoisuustaitoja opetus- ja kasvatusalan johtajille, kuten päiväkodinjohtajille ja rehtoreille. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaiset laaja-alaiset taidot ovat siis juuri niitä, joita tulevaisuudessa ja jo nykypäivän työelämässä hyödynnetään.”

Mitä erityistä haluaisit sanoa varhaiskasvattajille?

”Aivan ensimmäisenä, että he tekevät valtavan tärkeää työtä ja ovat oman alansa asiantuntijoita! Kun toimii sellaisessa roolissa, jossa on niin vahvasti tukemassa pieniä ihmisiä, olisi tärkeää muistaa antaa myös itselleen sitä hyvää, jota antaa muille. Lasten hyvinvoinnin ja kasvun näkökulmasta nostaisin tärkeänä esille päiväkodin ilon ja myönteisen draivin. Kun lapsilla on kokemus oppimisen ilosta, omasta toimijuudesta ja osallisuudesta jo päiväkotiajalta, motivaatio ja työn imu on luontevampi löytää myös myöhemmällä koulupolulla ja aikuisena.”

Kindiedays kilahtaa jälleen ja Muruista tulee perheille tietoa päivän touhuista:

”Meillä Muruissa kannustetaan lapsia, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Haluamme olla turvallinen alusta kaikkien tunteiden näyttämiseen ja käsittelemiseen. Tunteet ovat vahvasti osana meidän arkea ja käsittelemme tunteita niiden noustessa pintaan sekä erilaisten tunnemateriaalien avulla tuokioissa. Tänään tutkimme erilaisia tunnekuvia ja liikuimme tunteiden mukaan. Pohdimme millaista olisi vihainen, ujo, iloinen tai surullinen liike. Liikkuuko väsynyt ollenkaan? Lapset eläytyivät upeasti ja kertoivat vielä mikä eläin heille tuli tunteista mieleen. Liikuimme kuin tiikeri ja karhu, vihaisena. Laiskiainen oli väsynyt, lintu iloinen, apina hullunkurinen ja ujous nimettiin hiireksi.”

Pikkumulperi kannattaa kutsua piipahtamaan jokaisessa kodissa ja päiväkodissa! Kirja on mukana mm. Suomen Kuvalehden lastenkirjasuosituksissa ja Opetushallituksen varhaiseen kielen kehitykseen liittyvässä Kielten rikas maailma -materiaalissa. Se myös valittiin mukaan Suomen Vanhempainliiton järjestämään Kiedo meidät tarinaan -kampanjaan, jonka toteuttajina olivat Jyväskylän yliopisto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Niilo Mäki Instituutti ja Suomen Kulttuurirahasto.

Kirjan tilaus täältä.
Esimerkkiharjoitteet:
1. Perillä tässä – Rentoutuminen
2. Hengitysharjoitus: kiihtyneen kehon ja mielen rauhoittaminen 

Lähteet:

https://www.sttinfo.fi/tiedote/etatyo-vaatii-itseohjautuvuutta-osa-tarvitsee-tukea-uusien-tyoelamataitojen-oppimiseen?publisherId=3747&releaseId=69882107 (haettu 10.10.2020)

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunitelman perusteet 2018. Helsinki. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Sjöblom, Kirsi (2018). Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat. Mindfulness-satuja ja -harjoituksia. PS-Kustannus, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Sjöblom, Kirsi (2020). Flourishing in 21st century workplaces: How to support knowledge workers’ productivity and well-being in modern environments. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/314728 (haettu 10.10.2020)

Päiväkodin valitseminen – Arvokas yksilö kodinomaisessa yhteisössä

Olen keskustellut viime aikoina hyvin paljon päiväkotimaailmasta; niin lasten ja perheiden kokemuksista kuin varhaiskasvattajienkin arjesta ja toiveista. En ole itse varhaiskasvattaja enkä pedagogi, mutta olen kolmen pienen lapsen äiti. Olen viimeisen vuoden aikana muodostanut kokonaisvaltaisemman ja tarkemman kuvan varhaiskasvatuksesta, sekä vahvempia omia näkemyksiä ja mielipiteitä. Niitä tämäkin kirjoitus edustaa.

Mikä on päiväkodissa tärkeää?

Olen pohtinut kysymystä omien lapsieni kannalta.

Esikoiseni on saanut käydä fantastista päiväkotia, joka lopettaa kesällä toimintansa. En enää edes jaksa ihmetellä, miten hän on oppinut laskemaan tai joogaamaan, miten hän vie pyytämättä likaiset astiat tiskipöydälle, päästää pikkuveljensä edelle tai yskii käsivarteensa. Ja harva se päivä saan ihastella pipon alta paljastuvaa, päivän aikana syntynyttä, monimutkaista ja kaunista lettikampausta. Kaikesta paistaa läpi, että tyttäreni viettää päivänsä rauhallisessa, virikkeellisessä ja hyvätapaisessa kasvatusympäristössä, ja että hän saa päiväkotiarjessaan huomiota ja rakkautta.

Uskon, että tämä on upean henkilökunnan lisäksi paljolti sen ansiota, että hänen päiväkotiyhteisönsä on pieni. Kaikki työntekijät tuntevat tyttäreni, hänen ominaispiirteensä ja kiinnostuksenkohteensa. He kaikki myös tietävät, missä asioissa hänellä on opittavaa, mikä häntä jännittää ja mitä hän tarvitsee. Hänet huomioidaan yksilönä ryhmässä.

Äitinä olen tietysti miettinyt, mitä asioita haluan lapsilleni opettaa. Haluan, että heistä kasvaa empaattisia ja rohkeita, itsenäisiä ja elämässä pärjääviä ihmisiä. En koskaan halua heidän luulevan, että ovat muita huonompia tai vähemmän tärkeitä – enkä myöskään pitävän itseään muita parempina. Heidän ominaispiirteensä ovat heidän vahvuuksiaan, on se sitten villi temperamentti, oppimisen halu tai raukea rauhallisuus. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, yhdessä toisiaan täydentäviä.

Siksi mielestäni päiväkodin avainasioita ovat:

Yksilöllisyys – Lapsen yksilölliset vahvuudet ja tarpeet huomioidaan päiväkodin arjessa. Jokainen lapsi kokee olevansa hyväksytty omana itsenään. Jokainen kohdataan aidosti ja hänelle on aikaa, syliä ja lämpöä.

Huomioiminen – Varhaiskasvattajat ovat aidosti läsnä lasta varten ja aistivat lapsen aloitteita ja tarpeita touhun keskelläkin. Toiminta on kannustavaa ja välittävää. Jokainen lapsi tulee kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi.

Osallistaminen – Lapset osallistuvat päiväkodin toiminnan ja teemojen suunnitteluun esimerkiksi lasten kokouksissa. Ollessaan mukana päätöksenteossa he kokevat toiminnan mielekkääksi ja sitoutuvat tekemiseen. He kokevat olevansa merkityksellisiä, tärkeitä ja osa yhteisöä. He oppivat kuuntelemaan toisia ja arvostamaan heidän mielipiteitään.

Turvallisuus – Lapsen tulee tuntea olonsa turvalliseksi, vanhempien tulee tietää lapsensa olevan turvassa ja toimintaympäristön on oltava vaaraton. Ja mikä olisi turvallisempi paikka, kuin rauhallisen aikuisen syli.

Edellä mainitut asiat on sanoittanut vahva varhaiskasvatuksen ammattilainen, päiväkodinjohtaja Maarit Jaakkola, joka on johtanut tyttäreni päiväkotia ja on minun luottohenkilöni kaikessa varhaiskasvatukseen liittyvässä. Murut on meidän yhteisvoimin perustama päiväkoti, ja nämä yllä mainitut asiat ovat Murujen kulmakiviä.

Halusimme luoda pienen kyläpäiväkodin, jossa lapsi on varhaiskasvatuksen keskiössä, ja päiväkoti voi tukea koko perhettä arjen haasteiden keskellä. Halusimme päiväkodin, jossa eri ikäiset sisarukset näkevät toisiaan päivän aikana, jossa lasten ei tarvitse kilpailla huomiosta ja kaikki tuntevat kaikki – myös perheet toisensa.


-Outi, Murujen perustajajäsen
outi.maatta (at) paivakotimurut.fi

Lue myös:

Mistä löydän kodinomaisen hoitopaikan

Pieni päiväkoti Espoossa

Suunnitellessani äitiysvapaan lopettamista, olin ison kysymyksen äärellä: Miten järjestäisimme kolmen lapseni päivähoidon?

Nyt kolmevuotias tyttäreni on saanut käydä 1-vuotiaasta asti pienessä päiväkodissa, jonka kodinomaisuus, lämpö ja turvallisuus ovat hurmanneet meidät tyystin. Päiväkoti lopettaa toimintansa, koska rakennus jossa se sijaitsee, puretaan. Olin dilemman edessä: alueellamme ei toiminut yhtäkään päiväkotia, jonne olisin halunnut lapseni viedä. Ei sillä, että ne olisivat olleet huonoja. Päinvastoin. Näin toinen toistaan ihanammin toteutettuja varhaiskasvatukseen loistavasti soveltuvia tiloja ja minua otti vastaan mukavat ja osaavat päiväkodinjohtajat. Mutta nämä päiväkodit olivat isoja, noin 100 – 150 lapsen yksiköitä. Vuoden ikäiset kaksoset eivät olisi nähneet isosiskoaan päivän aikana lainkaan. Heitä hoitaisi eri aikuiset, he ulkoilisivat eri pihoilla, eivätkä he voisi kertoa yhdessä päivän aikana kokemistaan seikkailuista ja sattumuksista. Minua myös arvelutti, olisiko ison yksikön häly ja peuhu pienille vauvoille ylivoimaisen häkellyttävää. Kolmevuotias kyllä pärjäisi.

Moni kaltaiseni vanhempi on varmasti saman kysymyksen äärellä. Töihinpaluu houkuttaa, mutta samaan aikaan kotona kainalossa tuhisevasta pallerosta on vaikea päästää irti. Jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta, ja pienelle lapselle mielestäni sitä on turva, syli ja opettavainen hauskanpito.

Paras hoitopaikka lapselle

Mistä kaipaamani hoitopaikan kodinomaisuus syntyy? Lämmöstä, välittävästä henkilökunnasta, avoimesta kommunikaatiosta ja yhteisöllisyydestä. Siitä, että vanhemmat tuntevat toisensa ja vaihtavat kuulumiset eteisessä. Siitä, että jokainen hoitaja tuntee lapseni ja heidän oikkunsa. Siitä, että asioista voidaan puhua ja aito lapsista välittäminen kantaa kotiin asti. Kodinomaisuus syntyy sylistä ja tunteista. Siitä, että on mahdollista olla oma itsensä iloineen, suruineen, kiinnostuksenkohteineen ja juttuineen. Päivähoitopaikka on lapselle kodin jatke, pesä, jossa häntä odottaa kaverit, kotiruoka ja turvalliset aikuiset.

Päiväkodin perustaminen

Vastaus ongelmaan löytyi ei-niin-kevyellä ratkaisulla, eli perustamalla päiväkoti. Yhdessä päiväkodinjohtajan ja muun avainhenkilöstön kanssa olemme rakentaneet kodinomaisen kyläpäiväkodin, jossa 36 lasta toimivat kahdessa ryhmässä rinnakkain. Eri ikäiset sisarukset jakavat arjen ja touhuavat yhdessä. Isot hoitavat ja hellivät pienempiä, ja pienemmät oppivat isoilta. Mukana projektissa on ollut varhaiskasvattajia, joilla on vuosikymmenten kokemus yhdistettynä virkistäviin näkökulmiin ja tämän päivän lasten oppimistarpeisiin, sekä eri alojen osaajia, jotka ovat antaneet panoksensa liiketoiminnan suunnitteluun. Tulokseksi on syntynyt Päiväkoti Murut, joka avaa ovensa Espoon Haukilahdessa elokuussa 2019.

Olen iloinen ja ylpeä, että pystyimme perustamaan pienen päiväkodin aikana, jolloin kustannuspaineet ohjaavat rakentamaan suuria yksiköitä. Esimerkkinä Tampereen kaupunki, joka kertoo rakentavansa jatkossa vain yli 160 lapsen yksiköitä. Toki suuruus tuo etuja; isot liikuntatilat ja pihat, kustannustehokas toiminta ym. Laskelmat tehneenä tiedän, kuinka äärettömän vaikeaa on saada päiväkotia kannattavaksi. Samassa artikkelissa kasvatustieteen professori Marita Mäkinen Tampereen yliopistosta nostaa esille myös suuriin lapsimääriin liittyviä riskejä: ”Miten pikkulapsille turvataan hälytön ja rauhallinen kasvuympäristö, jos ympärillä on kymmeniä tai satoja lapsia samassa tilassa, pihaulkoilussa tai syömässä? Jos lapsi joutuu olemaan isossa, meluisassa tilassa pitkiä aikoja, se nostaa stressin kokemusta ja jatkuva stressi on lapsen kehitykselle tuhoisaa”, Mäkinen toteaa. Pieni lapsi tarvitsee mahdollisimman turvallisen ja kodinomaisen ympäristön kasvaa.

Henkilökohtaisesti tämä on ollut äärimmäisen inspiroiva ja opettava seikkailu. Tämä hanke on ollut loistavaa vastapainoa työlle konsultointimaailmassa, toisaalta on ollut mahtavaa miettiä, miten digitalisaatio vaikuttaa näin perinteiseen toimialaan. Äitiysvapaani ei siis ollut erityisen vapaa tai netflixintäyteinen, mutta ne pienet lasten unen hetket on ainakin käytetty hyvin.

Lue myös: